Voiko ihanammin aamu enää alkaa! Polttopulloisku pakolaisten vastaanottokeskukseen, kertoi uutinen viime torstaina, kun netin avasin. Ja vielä täällä kotoisessa Keski-Suomessa. Tulee ihan lämmin ja pörröinen olo, kun ajattelen suomalaisia urhoja rohkeasti yön pimeydessä viskomassa palavaa ainetta niiden vääränväristen pesäkoloon. Siellä ne salakavalasti nukkuivat, eittämättä uneksien raiskauksista minareettien varjossa. Parempi tuhota ne syöpäläiset ennen kuin ehtivät lisääntyä, Petäjävedenkin isänmaallisiin maisemiin niitä alamittaisia oli jo soluttautunut neljäkymmentä. Kyllä sotaveteraanipappanikin herkistyisi, jos eläisi, kun näkisi miehekkäästi tuhotun terroristilapsen hiiltyneen ruumiin.
Elämme maailmanajassa, jossa tällainen maalailu ei ole vain helvetin synkkää sarkasmia. Eräille väkivallan kyllästämä kiero fantasia on taivahan totta. Elämme valtakunnassa, jossa kansanedustaja voi ehdottaa hymyssä suin ja perustuslaista piittaamatta yhden ihmisryhmän internoimista, joutumatta sen kummempaan vastuuseen totalitaristisista hourailuistaan. Elämme päiviä, jolloin valtion päämiehen puhe nostaa ääriaineksen rasistisen raivon ja unelmat verisestä väkivallasta aivan uudelle tasolle.
Toimittajien ammattilehti Journalisti julkaisi erittäin mielenkiintoisen jutun rasistisesta vihasta ja vihapuheesta. Oli hatunnoston arvoinen yritys toimittajalta yrittää kysyä uudemman kerran netissä riehuvilta trolleilta, että mitä sun päässäs oikein liikkuu, kun toivotat suvakkihuoralle kuolemaa. Ei ollut yllätys, että yhtä lukuunottamatta nämä sananvapauden säihkyvät ritarit eivät kadu sanomisiaan tai kykene juuri edes selittämään niitä.
Nostan esimerkin vuoksi yhden turhankin tutulla tavalla tympeän väistely-viisastelu-yrityksen, jonka variaatioita on saanut kuullä kyllästymiseen saakka sekä netti-vihaajilta että erään rasistiseksi leimatun puolueen kansanedustajilta:
"Kysytään siis turkulaisen Tero Laineen perusteluita omalle käytökselleen. 43-vuotias Laine välttyi esitutkinnalta, vaikka toivoi tekstiviestissään Pelkoselle, että ”seuraava kulttuuri rikastus osuu kohdallesi henkilökohtaisesti”.
Rasististen ja naisvihaisten keskustelujen terminologiaa tunteva ei voi erehtyä Laineen viestistä. Hän toivoo Pelkosen tulevan raiskatuksi.
”Se on toivomus”, Laine sanoo. ”Ei uhkaus.”
Toivot siis että Pelkonen tulisi raiskatuksi?
”Älä oo naurettava itte. Toi on just teidän toimittajien ongelma. Te käännätte kaikki asiat päälaelleen.”
Viestiäsi on mahdoton tulkita muulla tavalla, kuin että toivot Pelkosen tulevan raiskatuksi.
”Ei! Jos hän kirjoittelee tolla tavalla... Teillä toimittajillakin on vastuu mitä kirjoitatte.”
En osaa tulkita viestiäsi muulla tavalla, kuin että toivot hänen tulevan raiskatuksi.
”Se on teidän toimittajien ongelma.Ette te osaa tulkita paljon muutakaan.”
Laine lopettaa puhelun."
Shakkimatti, suvakit.
Tätä mielisairasta vihaa on päivitelty ja voivoteltu jo turhankin paljon. Enemmän olisi paikallaan yrittää selittää ilmiötä, löytää kenties ratkaisuja tai edes tätä rasistista dementiaa lieventäviä keinoja. Eräs käsitys on, että viha ei johdu niinkään omasta epävarmuudesta, vaan hallinnan tarpeesta sekä vääristyneestä maailmankuvasta. Toisin sanoen, homofobiasta kärsivä ei ole itsekin kaapissa, vaan dominoiva mulkvisti, joka pelkää että hänet pakkonaitetaan tulevaisuuden liberaalissa dystopiassa jollekin tyynynpurijalle. Samalla tavoin rasisti ei välttämättä ole väkivaltaisen isän alistama ihmisraunio, vaan itsestään liikoja kuvitteleva päällepäsmäri, jonka synkässä maailmassa muukalaiset hiipivät rajojen yli kuin alienit ilmastointikanavissa.
Oleellista tässä on maailmankuvan vääristymä. Ihmisen on luonnostaan vaikea vihata tuttua naapuria, mutta kuvitellun sarjakuvahahmon lynkkaaminen onnistuu kyllä. Toisin sanoen, kun rasisti vihaa röyhkeästi älypuhelintaan rajalla räpläävää muukalaista, ei hän näe sukulaisiaan epätoivoisesti tavoittelevaa perheenisää vaan raiskaaja-terroristin, joka uhkaa välittömästä kaikkea hänelle tärkeää. Taustalla jyllää ilmiö, jota modernissa sosiaalispsykologiassa kutsutaan "naiiviksi realismiksi", pohjautuen vanhaan filosofian käsitykseen, jossa oletetusti pystymme havainnoimaan todellisuutta sellaisena kuin se on. Rasisti kuvittelee tulkitsevansa näkemäänsä oikein eikä osaa tai halua kyseenalaistaa tätä. Sillä ei ole väliä, onko tulkinta todellisuutta, vaan sillä, että se tukee rasistin maailmanselitystä.
Kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän tämän ajattelutavan vankeja. Aivan yhtä lailla vihervasemmistolaisen liberaalin mielikuvissa kangastelevat oikeistokonservatiivit, rasistit ja natsit edustavat jotain muutamaan ominaisuuteen typistettyä arkkityyppiä, joka oikeuttaa "vastapuolen" murheiden sivuuttamisen, ylenkatseen sekä suoranaisen vihan. Lain ja konkretian kannalta ero on toki siinä, että toistaiseksi maassamme tehdään polttopulloiskuja vain yhden porukan toimesta.
Naiivin realismin kanssa kulkee tandemissa vahvistusvinoumaksi kutsuttu mekanismi. Korvan taakse pistetään asioita, jotka tukevat omaa maailmankuvaa, kun taas sitä haastavat asiat pyritään kieltämään tai sivuuttamaan. Tämä ei ole pelkästään ihmisen valinnaista typeryyttä, vaan sille löytyy selittävä tekijä ihmisen biologiasta. Aivoja magneettikuvattaessa on havaittu, että kun tutkimukseen osallistuneille esitettiin heidän poliittisia näkemyksiä haastavia väitteitä, heidän rationaalisesta ajattelusta vastaava aivokuoren osa sai vähemmän verta, kunnes tasapaino palautettiin maailmankuvaa tukevalla väitteellä. Kärjistetysti sanoen, ihmisen joutuessa asenteidensa puolesta ristiriitaiseen tilanteeseen yrittävät aivot sammuttaa itsensä.
Ristiriitaa, joka syntyisi siitä, että rasisti tunnustaisi mamun olevan ihminen kuten hänkin, kutsutaan "kognitiiviseksi dissonanssiksi". Kovasydämisimmänkin on vaikea vainota ja tappaa, jos kohde ei kuvitella jonkinlaiseksi arkkipahaksi tai vaihtoehtoisesti epäinhimilliseksi syöpäläiseksi. Jotta ristiriidan kanssa kykenisi elämään, on se jotenkin rationalisoitava pois. Pahamaineisin ilmiön todentava psykologinen löytyy 40 vuotta takaa niin sanotusta Stanfordin vankilakokeesta, joka jouduttiin keskeyttämään "vanginvartijoiden" julmuuden karattua käsistä. Aivan tavallisten nuorten miesten oli selitettävä jollakin tapaa itselleen omaa sadismiaan, jotta kognitiivinen dissonanssi voitiin purkaa. Ilmiö on tuttu niin sodista kuin keskitysleireiltäkin. Samaan tapaan rasisti oikeuttaa vihaansa ja väkivaltaansa esimerkiksi perheen, elämäntavan ja isänmaan puolustamisella. Jos maahan saapunut muukalainen ei olekaan kuolettava uhka, mikä oikeuttaa vihan?
Internet on luonut olosuhteet, jossa vihaansa harjoittava kykenee maksimoimaan vahvistusvinoumansa ja minimoimaan kognitiivisen dissonanssinsa. Mouhoamalla samanmielisten kanssa keskustelupalstoilla ja massalinkittämällä MV-lehden kaltaista propagandaa, rasisti ruokkii vääristynyttä maailmankuvaansa. Samaan aikaan kontaktit todellisten ihmisten, kuten niiden maahanmuuttajien kanssa, ovat olemattomat.
Jos näin todella on, kaikkinainen väittely aiheesta vaikuttaa turhalta. Kuten Journalistin esimerkki osoittaa, edes rauhallinen asioiden kertaaminen ei saa piinkovaa rasistia myöntämään ylilyöntejään. Toisaalta, oli kyse rasismista tai mistä tahansa ääriajattelusta, julkista keskustelua ei käydä änkyröiden käännyttämiseksi vaan kahden vaiheilla arpovien eli sen arjen askareisiin kesksittyvän enemmistön vakuuttamiseksi. Mutta mikä avuksi, ennen kuin ääriaineksen urpoilu karkaa käsistä ja joku kuolee?
Vihaamisessa kelkan kääntäminen vaikuttaa mahdottomalta, mutta sen psykologiset mekanismit saattavat olla lopulta yhtä naurettavan yksinkertaisia kuin kaikki muutkin kädellisen refleksimme. Yksi tällainen on niin kutsuttu Benjamin Franklin -ilmiö. Vihaansa hukkuva henkilö saadaan tolkkuihin positiivisen tarvituksi tulemisen tunteen avulla. Jos vihaaja saadaan auttamaan vihansa kohdetta, on mahdollista että kognitiivisesta dissonanssista selvitäkseen henkilön on luovuttava vihastaan. Rasistikin kykenee rationaaliseen ajatteluun eikä siihen sovi, että tuli ojennettua auttava käsi raiskaaja-terroristille. Koska änkyrä erehtyi jelppimään, on maahan muuttaneen mörön pakko olla ihminen. Suoremmin sanottuna, rasistit on saatava tekemisiin maahanmuuttajien kanssa, tai jopa auttamaan näitä. Se on toki eri asia, onko moralaisesti oikein laittaa tavallisia maahanmuuttajia samaan huoneeseen Rajat kiinni -porukan kanssa. Mutta jotain kait on tehtävä, ennen kuin ensimmäiset polttouhrit ovat tosiasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti