Ei ole niin pientä tikkua jotteiko siitä asiaa saisi

Polkupyörä - aikamme tappaja (jopa noin kahdessa promillen tuhannesosassa tapauksia). Kuva: Wikipedia

Sanomalehti Keskisuomalainen oli haastatellut poliisiylijohtaja Mikko Paateroa. Sisäisen turvallisuuden pääpomoa voisi haastaa monestakin asiasta, mutta verkkoon päätettiin nostaa se asia, mistä saadaan varmasti nettitäky: pyöräilykypärän käyttö sakon uhalla pakolliseksi!

Eipä aikaakaan (tarkalleen ottaen 3 tuntia ja 54 minuuttia), kun esimerkiksi Iltalehti jo siteerasi Keskisuomalaista. Ja maakuntalehden toimituksessa päästään kilistämään taas kahvikuppeja läpimenon kunniaksi.

Mutta se mikä tässä aiheessa jälleen jäi joko toimittajilta tarkistamatta tai tietoisesti mainitsematta on se, että onkos tässä nyt ollenkaan yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta kyse. Ainakin keskustelupalstoilla huutelu viuhuu niin sakeassa mutu-sumussa, että faktoilla asian valaisu on kuin myrskyyn huutaisi.

Vuonna 2010 tehdyn kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan Suomessa pyöräilyn harrastajia oli 16-65-vuotiaista noin 845 000. Henkilöliikennetutkimuksen (2004-05) mukaan vajaa kymmenesosa työmatkoista tehdään fillarilla. Olettaa sopii, että ei-harrastajiksi itsensä katsovia ja moottoriajoneuvolla duuniin matkustavia, mutta silti silloin tällöin munamankelin satulaan hyppääviä on paljon enemmän, vähintään alun toista miljoonaa.

No entäpä sitten näitä pelättyjä ilman kypärää sattuvia pyöräilykuolemia, jonka vuoksi on vuodesta toiseen uhrattava palstatilaa ja Paateron visioimassa tulevaisuudessa myös poliisiresursseja? Vuonna 2009 kuoli onnettomuuksissa 23 pyöräilijää. Seuraavana vuonna luku oli 27. Vuoden 2009 menehtyneistä 18 pyöräili ilman kypärää ja liikenneonnettomuuksia tutkivan lautakunnan mukaan puolet näistä eli 9 (!) olisi pelastunut kypärän käytöllä.

Selvennyksen vuoksi: näidenkin yhdeksän hengen menetys on tragedia ja omaisille aivan kamalaa. On kuitenkin niin, että elämästä ei kukaan ole selvinnut hengissä ja onnettomuuksia tapahtuu. Se mikä jätetään usein mainitsematta, koska se ei tue propagandaa, on että puolessa onnettomuustapauksista pyöräilykypärän käyttö on yhtä tyhjän kanssa.

Silti, jos sen käyttö ei tunnu kohtuuttomalta rasitteelta, kannattaa kypärä ilman muuta päähän laittaa. Tästä on kuitenkin pitkä matka siihen, että poliisi sakottaa ammattikoulun nurkillä kypärättömiä teinejä ja perjantai-iltana kaupungille viihteelle saapuvia satoja ja tuhansia satunnaisfillaroijia. Ei muuta kuin jonoon vaan ja lompakko esiin!

Jotta tämä yhdeksän - tai kurjempana vuonna 12 tai 15 - menehtyneen lukema saa perspektiiviä, Suomessa kuoli vuonna 2012 Tilastokeskuksen mukaan tuberkuloosiin 49 ihmistä. Kyllä, vanha kunnon dickensiläisten romaanien tubi vie manan majoille viisi kertaa enemmän väkeä kuin vältettävissä oleva kypärättä pyörällä kuoleminen.

Entä miksi ei kauhistella kansan todellisia tappajia, tapaturmaisia kaatumisia ja putoamisia: 1156 kuollutta! Jopa myrkytyksiin kuolee vuosittan noin 250 ihmistä ja ei, tämä ei sisällä alkoholimyrkytyksiä. Milloin poliisi alkaa valvoa arsenikin väärinkäyttöä?!

Suomalaisia kuolee ylipäätään tapaturmaisesti yli 2200 ihmistä vuodessa. Alati otsikoissa reviteltyjä maaliikennekuolemia tästä on alle kymmenesosa. Asia on niin, että ihmisiä kuolee mitä kummallisimmista syistä eikä sille mahdeta mitään edes anaalisesti maailmaa pehmustavassa sosiaalivaltiossa. Tämä kannattaa pitää mielessä ensi kerralla kun media tai hieman jo todellisuudesta irtaantunut poliisiylijohtaja yrittää lietsoa elämän pelkoa.

Tapaus Laura Räty eli kuinka muuttua uhripapittaresta uhriksi

Kun Merja Ailusta (oik.) oltiin taluttamassa toimittajien tulituskomppanian eteen, oli ministeri Laura Räty seremoniallisessa roolissa. Nyt on Rädyn vuoro ottaa vastaan kohuotsikoiden täysilaidallinen. Kuva: Yle

Mediassa on tehty viime viikkoina taasen tikusta asiaa, tällä kertaa ministeri Laura Rädyn sanomisista ja tekemisistä. Taustalla jylläävät isot kysymykset yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, mutta niihin ei päästä sillä medialla ja kansalla on liian kiire vetää kahvipöytäpullaa väärään kurkkuun epäoleellisuuksien osalta.

Laura Räty siis erehtyi elokuun lopulla ihmettelemään Verkkouutisten haastattelussa, joka koski Sdp:n budjettiin esittämää ns. lapsivähennystä, että kuinka moni suomalalainen ansaitsee alle 2100 euroa. Lausahdus, jonka sinänsä voi tulkita vain retoriseksi kysymykseksi siitä, että kuinka suurta osaa kansasta kyseinen muutos verotuksessa avittaisi, muuttui elitistisen ja todellisuudesta vieraantuneen poliitikon köyhien pilkaksi: mitä, tienaako joku Suomessa alle 2100 euroa???

On todennäköisesti niin, että Rädyn kaltaisilla yhteiskunnan ylätasolla herrojen tuolileikkiä harrastavilla menestyjillä ei ole kovin realistista käsitystä kansalaisten arjesta, mutta Verkkouutisten sitaatti ei siitä ole kovin hyvä esimerkki.

Kun Laura Räty oli nyt saatu kunnolla skandaalihaulikon jyvälle, ei kulunut kauaakaan, kun jo heinäkuussa Taloussanomien noteeraama yhtiöjärjestely nousi valokeilaan. Valtiontaloudesta huolta kantava kokoomuslainen kampittaa itse valtiontaloutta väistelemällä veroja! Kyse oli siis siitä, että Laura Räty lääkärin tointa harjoittaessaan ei nostanut palkkaa, josta maksetaan tuloveroa, kuten kunnon protestantin kuuluu, vaan kierrätti rahansa holding-yhtiön kautta, kuten alalla on Rädyn puolustuksen mukaan tapana. Tai kuten hän herkullisesti asian ilmaisi Taloussanomien kesäisessä jutussa: "On normaalia, että ihminen voi omistaa yhtiön."

Hupaisinta kuviossa on se, että rahan kierrättäminen holding-yhtiön kautta tulee kannattavaksi vasta, kun yritys on kerännyt niin suuren pääoman, että pienikin prosentti verottomia osinkoja on huomattavaa tuloa. Rädyn tapauksessa eli vuosina 2007-2011 tuo sallittu verottomina osinkoina nostettu osuus oli yhdeksän prosenttia. Tätä ennen voitosta on luonnollisesti maksettu yhteisövero, joka tuolloin oli 26 prosenttia. Muistutettakoon vielä, että normaalisti nostetuista osingoista maksetaan tuloveroa.

Niitäkin on, jotka todella onnistuvat holding-yhtiö-kikkailuissaan ja välttävät tuhansien eurojen verot, mutta Uuden Suomen laskelmien mukaan Rädyn saama hyöty on ollut olematon. Suomessa merkittävästi alhaisemmin verotetulle ansiolle pääsy lienee jokseenkin mahdotonta. Holding-yhtiöitä käytetään pääomien turvapaikkoina, mutta tavalliselle palkansaajalle niiden kanssa puljaamisesta voi olla jopa haittaa. Tämän pohjalta Rädyn kikkailu ei vaikuta niinkään velvollisuuksien väistelyltä kuin turhalta ja jopa typerältä.

Jos näin kerta on, niin mistä ihmeestä tässä kohistaan? Kenties siitä, että toimittajat eivät ymmärrä koko asiaa ja pystyttävät kohuotsikoita purukumista ja narusta. Ja myös siitä, että kansa ei tunne asiaa riittävästi, jotta osaisi kyseenalaistaa lukemaansa. Ja onhan nyt poliitikkoja kertakaikkisen kiva grillata, kun ne tekevät jotain paheksuttavaa - sillloinkin kun eivät ole tehneet.

Se mistä tässä pitäisi sen sijaan kohista ja alkaa tutkia, on Räty-kohun uutisoinnin sivulauseissa pomppinut nimitys- ja tuolileikki. Tarkemmin sanoen se, kuinka kohutun ja erittäin lyhytaikaisen Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen pyövelinä toiminut Räty nimitti samaan toimeen parhaan kaverinsa isän, Jukka Männistön. Ja kuinka Räty itse nousee eduskuntaan, kun hänen viransijaisekseen Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi nousee samainen paras kaveri, Lasse Männistö. Iltalehden Tommi Parkkonen väittää, että sekä Rädyn nostaminen sosiaali- ja terveysasioista vastaavaksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi että Jukka Männistön nimittäminen Kevan johtoon olisivat tapahtuneet kelpoisuusvaatimuksia alentamalla eli poliittisella pelillä.

Järjestelmä mättää, kun parhaat voimat eivät tule valituksi tehtäviin, vaan nimitykset tehdään puoluekirjan, pärstäkertoimen ja kaveriverkoston avulla. Ja jos näin on Kevassa ja Helsingin johdossa, miten on muualla? Kuinka suuri "suomalaisen ohjatun korruption" vyyhti paljastuisikaan, jos näitä kytköksiä alettaisiin selvitellä. Entä miten lähellä hätätilaa ollaan, jos suurista yhteiskunnallisista projekteista, kuten sote-uudistuksesta vastaa ministeri, joka puljaa tuottamattomilla holding-yhtiöillä, pyytää anteeksi kun ei ole tehnyt väärin, ei näe jääviysongelmia lähipiirin tuolileikeissä tai ole muutoin kyvykäs luotsaamaan maan tulevaisuuden kannalta kriitisen tärkeää projektia onnistuneesti eteenpäin.

Räty-jupakassa ei olla vielä päästy maaliin. MTV3:n politiikan toimittaja Timo Haapala nosti vielä yhden käsittelemättömän kysymyksen esille: Lasse Männistön siirtyminen kansanedustajasta Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ei ole välttämättä mikään läpihuutojuttu. Asia kun ei ole pelkästään Rädyn ja Männistön keskinäisellä, saunan lauteilla tehdyllä sopimuksella selvä. Eduskunnasta ei häivytä kuin kapakasta valomerkin jälkeen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun lähtölupaa ei myönnetä, vaan edustaja joutuu täysimittaisesti täyttämään velvollisuutensa äänestäjiään kohtaan.