 |
| Ymmärsitkö sinä välittömästi, että onko tämän twiitin kirjoittaja tosissaan, onko tämä huumoria vai kenties kömpelö sosiaalinen koe, sopiiko näin sanoa ja oletko sinä se henkilö, joka päättää näistä asioista ylipäätään? Vastaa ja perustele alle 140 merkillä. |
Sen verran railakasta toopeilua sattui silmään, että pakko on havahtua hetkeksi bloggaamaan että mitä ihmettä tällä planeetalla taas tapahtuu.
Kaikki alkoi päivittäistavaraketju Lidlin enemmän tai vähemmän onnistuneesta maitomainoskampanjasta. Mainoslauseet kuten "Tunsin olevani oikea maito väärässä tölkissä" ja "Vihdoin uskallan tulla ulos maitokaapista" olivat, kuten arvata saattaa, liikaa joillekin. Notkeina kapitalisteina Lidlin väki laski nopeasti, että ei maksa vaivaa ja sensuroi mainokset julkisesta tilasta.
Mielet oli kuitenkin jo ennätetty pahoittaa ja nyt viesti tästä vääryydestä kiiri ympäri somea. Ja kun kyseessä ovat loukkaantuneet ihmiset ja internet, niin asia ei voisi mitenkään karata käsistä, eihän? Osan homo- ja transväestä sinkoutuessa suivaantumisen kiertoradalle, ei toista osaa maitokaupan mainokset tuntunut hetkauttavan tuon taivaallista. Jotkut pitivät Lidlin semanttista leikittelyä jopa hauskana. Yhdellä huumorintajuisella homolla sattui olemaan kaverina muuan Aleksi Valavuori, säännöllisesti pinteeseen joutuva julkisuuden hahmo, joka tällä hetkellä, mutta ei kenties enää ensi viikolla, työskentelee espoolaisen korisjoukkueen "general managerina".
Koska Aleksi Valavuori ei ilmeisesti ollut vielä oppinut läksyään Teemu Selänteen Twitter-kohusta, jonka tiliä general managerimme epäiltiin hallinnoivan, päätti hän kokeilla uudemman kerran, että onko tämä 140 merkin mölytorvi sopiva kanava herkän ja nyanssientajua vaativan aiheen käsittelyyn. Valavuori siis twiittasi meriselityksensä mukaan sosiaalisena kokeiluna "Nyt on taas joku puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti vetänyt maidot väärään reikään. Enkä tarkoita nenää." Valavuoren homokaveri kun oli twiitannut suurin piirtein samalla lailla ja tämän twiitin syytettymme toimitti myöhemmin auliisti muun muassa Hesarille, joka oli uutisoimassa asiasta.
Valavuori oli jatkanut ironisen humoristisellä linjalla bensan heittämistä liekkeihin lohkomalla, että "Kyllä. Meille ei homoja palkata." Tämä oli siis vastaus yleisökysymykseen, että näinkö Espoo United suhtautuu vähemmistöihin?
Olivat Valavuoren twiitit huumoria tai ei, sirkus on päässyt tässä vaiheessa jo täyteen käyntiin ja Valavuoren kannalta valitettavan moni pitää hänen some-toilailuaan totisena totena. Tähän ryhmään eivät lukeudu pelkästään asiaan ymmärrettävästi herkemmin suhtautuvat seksuaalivähemmistön edustajat vaan myös ammattitoimittajat, joiden kuuluisi malttaa mennä asioissa hivenen syvemmälle.
Sitä tuskin tarvitsee pohtia, että onko Valavuori näin paatunut homojen vihaaja. Kukaan ei näinä poliittisen korrektiuden ja somessa valonnopeudella syntyvien kansanliikkeiden aikana ole niin pöljä, että menisi tunnustamaan täysin etujensa vastaisesti, että "jumalauta notta meillä ei tyynynpurijoita suvaita" - ellei hän ole ympäripäissään, huumeissa, psykoosissa tai kaikkia näitä. Siitä voitte olla varmoja, että maassamme on johtopaikoilla tälläkin hetkellä henkilöitä, jotka OIKEASTI ajattelevat siten, mitä yllä on jo mainittu. Mutta on aivan eri asia alkaa möläyttelemään tätä julkisesti. Se vaatisi jo aivan erityislaatuista typeryyttä ja todellisuudentajun puutetta.
On toki myös erityisolosuhteita, joissa tällainen yleisen moraalikäsityksen vastaisuus onkin hyödyksi - kuten jos satut olemaan poliitikko ja myös äänestäjäsi ovat tätä mieltä.
Jos selitys ei siis ole se, että Valavuori on kammottava luolamies, niin miksi niin moni vaatii hänen päätään pölkylle? Ja tämä onkin se älämölön kiintoisampi osa. Itse törmäsin lehtimiesvuosinani suuren yleisön ironiantajun ja medialukutaidon puutteeseen toistuvasti. Huumori ja subteksti ovat osalle ihmisiä täysin käsittämättömiä asioita. Jos lähdet ironisesti hassuttelemaan tai parodioimaan, teet sen omalla riskilläsi. En yritä väittää, että Valavuoren twiittailussa olisi kyse jostain hienostuneesta sosiaalisesta kokeesta. En itsekään käsitä, mitä hän kuvitteli tällä kaikella saavuttavansa. Mutta sen kykenee päättelemään noin nanosekunnissa, että edes Aleksi Valavuori ei ole niin toope, että sanoisi suoraan edustamansa organisaation diskriminoivan homoseksuaaleja.
On myös niin, että jos huumori menee selkeältä enemmistöltä yli hilseen, on se silloin epäonnistunutta sellaista. Ehkä Valavuori on kaikesta huolimatta niin harrastelijamainen viestijä, että hän ei kyennyt hahmottamaan kuinka todennäköisesti tämän kaltainen keekoilu voisi mennä pieleen. Jos Twitter-katastrofeja sattuu älystään ja artikuloinnistaan tunnetuille tiedemiehillekin, niin miksei sitten espoolaisen korisseuran toiminnanjohtajalle.
Jos tästä jotain oppia voisi ammentaa, niin sen, että olisiko aika tunnustaa Twitterin ja kenties koko sosiaalisen median kelvottomuus vähänkin kiistanalaisemmissa aiheissa. Internet on tunnettu väärinkäsitysten viestintäkanava. Valtaosa viestinnästä on sanatonta ja jos emme voi havainnoida asian esittäjän kehonkieltä, joudumme täyttämään rivien välit itse. Siksi keskustelu menee netissä niin usein päin twitteriä. Ja siksi, että suurin osa ihmisistä ei tajua eikä jaksa kelailla merkityksiä, vaan menee ilmeisimmän selityksen mukaan, oli se kuinka kaheli tahansa.
Huolestuttavampi lieveilmiö tässä Lidl-Maitokaappi-Valavuori-gatessa on ollut eräiden ihmisten halu sensuroida sananvapautta. Blogosfäärissä on esitetty, että vähemmistöjen kustannuksella ei olisikaan "ok vitsailla". Että ainoastaan vitsien kohderyhmällä on oikeus määritellä, että onko tämä hauskaa vai ei. Jokainen voi päätellä, miten tällainen logiikka johtaisi totalitarismiin. Antaisitteko esimerkiksi poliitikoille oikeuden päättää, että onko heidän kustannuksellaan vitsailu sallittua vai ei?
Mainoksista tai twiiteistä loukkaantumista ei pidä myöskään sekoittaa todelliseen vähemmistöjen sortoon. Näillä ei ole mitään tekemistä keskenään, vaikka jotkut toisin kuvittelevatkin. Tasa-arvoa rakennetaan poliittisella tasolla, ei Lidlin maitohyllyllä. Samasta syystä syrjintää kokevat vähemmistöt eivät ole huumorin tai kritiikin yläpuolella. Myös he ovat ihmisiä, vikoineen ja ansioineen, ja joutuvat aika ajoin pilan kohteeksi. Eikö tämä, jos mikä, ole tasa-arvoa?
Vitsi, twiittaus tai mainos voi samaan aikaan olla loukkaava ja täyttää vaniljaa, ratkiriemukasta ja totaalisen ei-hauskaa. Huumori on subjektiivista ja niin on loukkaantuminenkin. Tärkeintä on tajuta, että kenelläkään meistä ei ole ylintä auktoriteettia päättää muiden puolesta, että mitä mikin on. Vaihtoehtoja ei ole kuin yksi: sananvapaus. Ei ole aihetta, josta ei voi vitsailla. Ei ole vitsiä, jota ei saa kritisoida. Loukkasiko tämä ajatus sinua? Vanhan homonseksuaalin ja komedianeron, Stephen Fryn aiheeseen liittyviä sanoja mukaillen: "So fucking what?"
