Se taianomainen päivä, kun naapurin lompakkoon saa kurkistaa

Demokratian kannalta on tärkeää, että tiedämme paljonko Nalle Wahlroosilla on tuloja. Paljon. Onko nyt hyvä mieli?

Verohallinto julkisti tänään tiedot kansalaisten edellisvuonna maksamista ansio- ja pääomatuloista sekä yritysten pulittamista yhteisöveroista. Valtakunnan mediassa tämä tarkoittaa sitä, että pääotsikoissa ei juuri muuta kysytä, kuin että kuka ansaitsi, kuinka paljon ja millä keinoin.

Siitä lähtien kun olen jonkinlaiseen yhteiskunnallisen tason hahmottamiseen kyennyt, olen tätä vuotuista naapureiden tulojen kyyläämistä ihmetellyt. Ensinnäkin hämmästyttää se, että miten yksityisten kansalaisten raha-asiat voivat olla tällä tavoin kaikkien nähtävillä, kun suurin piirtein kaikki muu statistiikka on tietosuojan alaista?

Verotietojen julkisuutta on perusteltu demokratiaan kuuluvalla läpinäkyvyydellä. On "tärkeää saada tietoa tuloerojen kasvusta". Niin, sen tutkimiseenhan ei ole mitään muuta keinoa, kuin laittaa kaikki data julkisesti pällisteltäväksi, vai miten se Tilastokeskuksen metodi nyt meni. Vielä kun joku osaisi kertoa, että miksi tuloeroja koskevan analyysin osalta minun on tärkeä tietää, kuka Putous-tähti tienasi eniten viime vuonna?

Toinen ja vielä enemmän kummastusta herättävä seikka on ihmisten pohjaton kiinnostus muiden ansioita kohtaan. Median motiivi verotietojen julkistamiseen on selvä: ne kiinnostavat, niitä luetaan ja klikataan. Niistä saa kivoja otsikoita ja ne juoksuttavat vettä kohukoneiston myllyyn. Herrojen vihaaminen kun on suomalaisten kansallisurheilua. Nykyisessä levikkisyöksyssä on turha olettaa yhdenkään lehden kyseenalaistavan veropornon katsomista, vaan päinvastoin, jos kansa haluaa masturboida, on tiedonvälittäjien tehtävä tarjota mehukkainta mahdollista materiaalia.

Se toki ihmetyttää, että miksi jopa Yle lähtee rummutukseen mukaan, mutta kai nämä ovat niitä juttuja, joista ei perinteen vuoksi voi livetä. Se, että verotietoihin ei reagoisi populistisesti, mahdollisimman yksityiskohtaista dataa tarjoten, olisi paljon kummallisempaa, kun jatkaa teeskentelyä, että keisarilla ei ole vaatteita.

Verotietojen julkistamispäivässä on jotakin surullista. Toimittajat parveilevat paikallisen verotoimiston ovella jo aamukahdeksalta, jotta ollaan ensimmäisenä verkossa elämöimässä, uutispäällikön ohjeiden mukaisesti, että kuka tienasi ja miten paljon ja älähän nyt unohda viime vuotisia Vain elämää -sarjassa esiintyneitä, että josko se olisi ehtinyt kilahtaa niiden laariin. Kansa naksuttelee otsikoita ja antaa tuomioita siitä kuka on tienannut liikaa tai liian vähän siihen nähden miten mukava tyyppi se on. Samaan aikaan teeskennellään, että tässä ollaan tärkeää demokraattista tehtävää suorittamassa. Mitä siitä nyt tulisi, jos kansalainen Äänekoskelta ei tietäisi, paljonko Minna Kauppi ja muut urheilijat saivat hikoiltua pankkitililleen...

Verotiedot tarjoavat totta kai tärkeää raakadataa, jonka pohjalta tehdä analyysia yhteiskunnan rahavirroista, mitä Suomessa rahallisesti arvostetaan ja millä keinoin taloudellisesti on kyetty menestymään. On myös tärkeää, että valtakunnan johtoasemissa olevien taloudelliset kytkökset ovat tiedossa. Mutta kuka ennättää tehdä tätä analyysia, jos toimittajilla on liian kiire selvittää, päihittikö vaimo Aku Hirviniemen tuloissa?