 |
| Mellakoinnistakin voi repiä myös huumoria. Tai toivottaa näille nuorille kansalaisille vittumaista matkaa Siperiaan. |
Viime vuonna elämöitiin Tampere-talolla. Nyt oli vuorossa jälleen maamme pääkaupunki ja Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenilmaus. Itsenäisyyspäivän iltana Helsingin Itäkeskuksesta poliisin sumppuun Etelärantaan päätyneen kulkueen joukossa liikkuneiden satunnaisten vandaalien aiheuttamiksi tuhoiksi on arvioitu noin 100 000 euroa.
Maailmalla paikkojen paskaksi pistämisellä on pitkät perinteet, lähtien Pariisin kommuunin päivistä aina 21. vuosisadan tyytymättömyyteen. Lontoossa tai Yhdysvaltain Fergusonissa riehumisella on ollut selkeä syy. Poliisin tappava voimankäyttö, etenkin aseettomien nuorten kohdalla on oivaa syttypuuta kansalaisten patoutuneen ahdistuksen juhannuskokkoon.
Suomessa poliisi ei ole riehaantunut polkemaan kansalaisoikeuksia ainakaan vielä - jos sellaiseksi ei lasketa kahdeksan vuoden takaista Smash Asem -mielenosoitusta. Meillä ollaan onneksi kaukana suuressa maailmassa tapahtuvasta rähinöinnistä, myös poliisin taholta. Toivottavasti sitä päivää ei tule, jolloin suomalaisessa oikeusistuimessa joudutaan puimaan poliisin ampuman nuoren tapausta.
Tämä ei toki estä kansanedustajia ja ennen kaikkea kansaa vaatimasta kovempia otteita. Julkisessa luottamustoimessa olevat älyävät sentään vielä tarkastella asian eri puolia, kuten että mielen ilmaisu on demokratiaan kuuluva perusoikeus. Netissä vetelehtivien kansalaisten suunnalta asennoituminen on odotetun matalaotsaista.
80-luvulla kansan keskuudessa rettelöitsijöitä saatettiin pelotella, että "jos et ole kunnolla, myydään sinut mustalaisille". Nyt "mustan miehen" roolia näyttelee Venäjä sen eri muodoissaan. Siperiaan tai Putinistaniin lähettäminen on yleinen ratkaisu kaikenlaiseen häiriökäyttäytymiseen. Lonkalta ammuttujen mielipiteiden keskeinen sisältö vaikuttaa olevan se, että jos nämä "yhteiskunnan elätit", "anarkisti-pellet", "nulikat" ja "idiootit" lipeävät rikkomaan paikkoja, kuten tämän kaltaisissa massatapahtumissa usein tuppaa käymään, ovat he luopuneet kansalaisoikeuksistaan, puolueettomasta oikeudenkäynnistä tai rikokseen suhteutettavissa olevasta rangaistuksesta
Tämän suuntainen ajattelu antaa vihjeitä siitä, miten esimerkiksi edellä mainitun Venäjän kaltainen "ohjattu demokratia" pääsee syntymään. Hämmästyttävän moni on valmis murentamaan ihmisoikeuksia antaakseen "nulikoille" opetuksen. Kun ikkunoita rikkova tai poliisihevosta säikyttelevä nuori ulkoistetaan joksikin muuksi kuin oman maan kansalaiseksi ja lähimmäiseksi, on ensimmäinen askel kohti totalitarismia jo otettu. Kansalaisoikeuksien vieminen kun ei koskaan alkumetreillä koske keskiluokkaa.
Media on lähes yhtä kyvytön luopumaan ennakkoasenteistaan. Kun Anarkistinen musta risti -ryhmä muistutti netissä mielenilmaukseen osallistuvia perusoikeuksistaan ja toisaalta siitä, mihin mielenosoituksessa tulee varautua, luonnehti Ilta-Sanomat tätä ohjeistusta "karuksi". Mitenköhän samaa adjektiivia suostuttaisiin käyttäämään esimerkiksi mellakkapoliisin ohjeiden kohdalla?
Neuvoja poliisihevosten hermostuttamiseen, esimerkiksi kattilaa paukuttamalla, taas luonnehdittiin "hyytäviksi". Jos kattilan paukuttaminen on "hyytävää", lienee lapsipsykiatreilla hommaa tulevina vuosina. Taaperoilla kun on tunnetusti samanlaisia impulsseja. Toivottavasti näissä tapauksissa ei ole ollut poliisihevosia lähettyvillä.
Yhtälö on sinällään hankala. Paikkojen särkemistä mielenosoitusten yhteydessä on vaikea puolustella asia-argumenteilla. Voidaan toki spekuloida massapsykologialla ja materiaalisen vahingon syntymisen vääjäämättömyydellä, laskea kaavoja sen pohjalta, mikä on mielenosoittajien vihaisuuden aste suhteessa osallistujien määrään ja johtaa näistä jonkilaisia käyriä ennustamaan remonttilaskua.
On toki niitäkin, jotka ymmärtävät mielenosoittajia, tai ainakin porukan asiallisesti käyttäytynyttä osaa. Taantuma koettelee yhä suurempaa kansanosaa. Syrjäytyneiden ja syrjäytyvien asemaa ei paranneta ikkunoita särkemällä eikä valitettavasti edes mieltä osoittamalla. Juopaa kahden kansanosan välillä korostaa jennivartiaisten ja teemuselänteiden todellisuudesta kauan sitten karannut tähtikultti, jota media ihastelee jokaisten Linnan juhlien kristallikruunujen loisteessa.
Mutta yhtä vähän Suomea saadaan nousuun monimutkaisten ilmiöiden tarpeettomalla yksinkertaistamisella tai suoranaisella disinformaatiolla. Kuinka moni mellakointiin netissä kantaa ottanut esimerkiksi tietää miksi Luokkaretki lähiöst linnaan järjestettiin? Anarkistista propagandaa, kyllä, mutta tyytymättömyys ei kumpua tyhjästä. Vain hölmöläinen alkaa kiistellä sanavalinnoista, kun kansa kokee aitoa hätää.
Kuinka moni media on edes kiinnostunut kertomaan asiasta, kun samaan aikaan voi väräjävällä äänellä julistaa näyteikkunaan spreijatun muotiliikeen omistajan suulla "kuinka turhaa kaikki tällainen on". Kuka ennättäisi pohtia esimerkiksi sitä valovuosien mittaista eroa mahdollisuuksissa ja tulevaisuudenuskossa, mikä on Unioninkadulla sijaitsevan muoti- ja sisustusliikkeen yrittäjän ja jäsentymätöntä raivoaan lonkeropöhnässä purkavan nuoren välillä?
Media voisi joku vuosi yllättää ja tehdä jokaista Linnan juhlien "mitä itsenäisyys sinulle merkitsee, menestynyt, rikas ja kuuluisa henkilö?" -haastattelua kohden jutun kadulta tai lähiöstä, jossa kysytään "miten sinulla menee, Suomen kansalainen?"
Päivitys: Iltasanomat kertoi Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenosoituksen olevan anarkistivankeja tukevan Anarkistinen musta Risti -ryhmän järjestämä ja tässä uskossa olin itsekin, mutta näin ei ole. Anarkistinen musta risti levitti ainoastaan tapahtuman tiimoilta Tunne oikeutesi -lennäkkejä.
