Tämä skandaalihan paisuu vaan. Entinen Ylen poliitikan toimituksen päällikkö Pekka Ervasti avautuu Maaseudun tulevaisuudessa Yleisradion johtamiskulttuurista. Ilta-Sanomat uutisoi Suomen Yrittäjien antaneen potkut toimittajalle, jotka liittyvät tai saattavat olla liittymättä toimittajan kiusalliseksi muodostuneeseen Sipilä-juttuun.
Jokainen tietää, että trollia ei kannata ruokkia. Samalla lailla on viisasta välttää julkisuuden henkilönä julkisuudesta valittamista, koska se vain lisää ikävää julkisuutta. Tämä saattaa tietää parempina hetkinään myös pääministeri Juha Sipilä, mutta perjantaina Isä Keskustalaisella hirtti sen verran kiinni, että tuli sanottua Ylen toimittajalle asioita, joita ei saa enää sanomattomiksi.
Terrafame-käänteet, Sipilän kilahtaminen ja sitä seurannut Ylen linjaus, että jätetäänpä Juha rauhaan on tullut käsiteltyä jo jossain määrin seikkaperäisesti kaikkialla, mutta myös eilisessä blogikirjoituksessani.
Tänään olemme saaneet lisätietoja asiassa, sillä Ylen toimittaja Salla Vuorikoski on postannut muun muassa Facebook-seinälleen Sipilän kanssa käymänsä sähköpostivaihdon, vedoten aivain oikein siihen, että kyse on yleisön kannalta oleellisesta ja tärkeästä tiedosta. Perehtykäämme siis hetkeksi maatamme johtavan henkilön sielunmaailmaan, kun rääppeitä siitä on näin kätevästi meille tarjottimella tyrkyllä.
Pähkinänkuoressa sähköpostiväännössä oli kyse siitä, että Ylellä oli viikon ajan ollut tekeillä juttu Terrafamen (entisen Talvivaaran) ja Katera Steelin (Sipilän sukulaisten firman) välisistä kaupoista. Mitään oleellista ei viime vuosilta enää noussut esille ja juttu oli menossa hyllylle, kunnes toimittaja bongasi Kansan Uutisten jutun, jossa puhuttiin uudesta tilauksesta. Juttu piti kiireisessä uutissyklissä vallitsevien lainalaisuuksien vuoksi saada nopeasti pihalle, joten pääministerille tarjottiin mahdollisuutta kommentoida, ehtii tai ei. Tähän asti kaikki oli bisnestä kuten tavallista.
Sitten alkaa mennä metsään: Sipilä ei ehdi kommentoida juttua ennen sen julkaisua, vetää herneet nenään ja uhriutuu. Juhan sukulaisten kimppuun ei saa käydä (palataan tähän kohta), ei tässä sähköpostin äärellä ehdi päivystää ja vahinko on jo tapahtunut, turhaa enää kommentoida, kaikki on menetetty! Vitun Yle! Vitun suvakit!
Toimittaja yrittää rauhoitella pääministeriä ja toistaa, että kommentointipyyntö on edelleen voimassa. Eli totta kai aiheesta voidaan tehdä jatkojuttua tai päivittää nykyistä pääministerin kommenteilla, olettaisin. Ei kelpaa Sipilälle, jolla keulii jo täysillä ja joka spämmää toimittajan sähköpostia vihaisella saamallaan kansalaispalautteella. Kattokaa nyt! Teidän paskajournalismin takia minä saan kuunnella kansalaisten haukkuja! Luottamus teihin on nolla! (Lausunto, joka Sipilän rauhoituttua muuttui muotoon Yle on ihan ok.)
Pari huomiota nousee mieleen heti kärkeensä: 1) vahinko on jo tapahtunut, nyt kaikki paskaks -asenne ei ole valtiomiestason harkintaa ja 2) miten niin Sipilän lapset ja sukulaiset ovat soveliaan uutisoinnin ulkopuolella. Kumpikin ajatus on erittäin problemaattinen.
Jos pääministeri Sipilän kasetti ei kestä muutamaa kriittistä lehtijuttua, niin miten hän suoriutuisi, jos paska osuisi tosissaan tuulettimeen? Millaista sähköpostia Sipilä pistäisi Kremliin, jos Venäjällä aloitettaisiin toden teolla propagandasota Suomea vastaan tai pohjustettaisiin ihka oikeaa sotaa? Tai jos Suomi onnistuu sössimään taloutensa vielä pahempaan jamaan ja hallituksen on alettava väännöt surullisen kuuluisan EU:n troikan kanssa? Kuinka pahasti tulisi pataan ja missä määrin tämä johtuisi siitä, että pääministerimme käyttäytyy paineen alla kuin teini-ikäinen?
Toiseksi, millaisessa kuplassa pääministeri elää, jos hän kuvittelee että hänen aikuiset liike-elämässä toimivat lapsensa tai muut sukulaiset eivät ole julkisuuden kannalta oleellisia, jos kyse on pääministerin päätöksistä, joilla on suoria kytköksiä tähän liiketoimintaan?
On myös hämmästyttävää, että Sipilä on tyrmistynyt siitä, että joku saattaisi kuvitella poliitikon "tekevän ratkaisuja sukulaisten edun vuoksi". Eikö tämä ole kliseisintä poliittista korruptiota ikinä? Todellako Sipilä ei voi käsittää, miten valtaeliitti voisi sortua nepotismiin? Voiko enää surkuhupaisampaa olla, että pääministerimme uhriutuu tällaisessa asiassa? Juuri tällaisten kytkösten selvittäminen on journalismin tehtävä. Jos Sipilä ei halua sukunsa taloudellisia kytköksiä julkisuuteen tai minkäänlaisen spekuloinnin kohteeksi, suositan politiikasta luopumista, omaisuuden realisointia ja eläkkeelle siirtymistä. Muussa tapauksessa on parasta alkaa kasvattaa paksumpaa nahkaa. Ja ihan vinkkinä: nämä itkupotkuraivarit vain pahentavat asiaa.
Kaikki tämä kielii Sipilän autoritaarisesta johtamistavasta. Sipilä on ollut politiikassa vasta viisi vuotta, tästäkin valtaosan nousukiidossa keskustapuolueen kuplan sisällä. Valtakunnan johdossa ja siihen kuuluvassa julkisuuden valokeilassa diplomi-insinöörimme ei ole tarvinnut luovia kuin vasta vuoden päivät ja tästäkin ajasta valtaosan journalismin tulilinjalla on ollut hallituspuolue perussuomalaisten sekopää-siipi.
Sipilä toimi vuosikymmenet eri yritysten johtotehtävissä. Siellä ei tarvitse kuunnella paskanlänkytystä ja muuta kritiikkiä. Yrityskulttuuri on usein johtajiensa kaltainen: jos pomot eivät siedä soraääniä, totuudentorvet savustetaan ensimmäisenä ulos ja jäljelle jää vain suuren johtajan ajatuksia peilaava lammaslauma. Muu ajatustenvaihto tapahtuu golfklubilla ja bisnesseminaareissa muiden yrityssektorin mussolinien kanssa. Oman erinomaisuuden kupla on lähes hermeettisesti suljettu.
Politiikka taas on luonteeltaan juuri päinvastaista. Typerät ideat ja lapselliset reaktiot saavat täyslaidallisen paitsi poliittisilta vastustajilta, myös tiedotusvälineiltä. Toisinaan kakkaa lentää naamaan, vaikka ideat ja reaktiot olisivat fiksujakin. Demokratiaan kuuluu läpinäkyvyys. Tämä on asia, jonka kanssa keltanokka-pääministerimme kamppailee edelleen. Miljoonaomaisuuden tienannut Sipilä ei ole edelleenkään tuonut julki vakuutuskuortensa eli nykyisen sijoitusomaisuutensa sisältöä. Tätä vaati viimeksi tänään vasemmistoliitto. Muiden paitsi Sipilän ei ole vaikea käsittää, kuinka tämä herättää spekulaatiota niin kauan kunnes asia on julkisesti loppuun käsitelty. Ei ole sattumaa, että saman julkisuuden kanssa sinuiksi tulemisen kanssa painiskelevat niin ikään kokemattomat persu-poliitikot. Kouliintuneemman kokoomuksen osalta ei aivan samanlaista kipuilua ole nähty. Nyt nähtäväksi jää, paljastaako Sipilän kytkökset media vai pääministeri itse. Aika näyttää myös sen, kykeneekö ylintää valtaa Suomessa käyttävä pääministeri sopeutumaan asemansa mukana tulleeseen julkisuuspaineeseen.
