Pelkokerroin - maahanmuutto-spesiaali

Poliisi ja Teemu Selänne tiedottavat: raiskaustuomioille annetaan rangaistus lepsuilusta. Raiskaajat penaltyboksin  kautta maasta ulos ja ikuinen ottelukielto.

Jälkipyykkikone ei ole vielä lopettanut pyörimistään eilisen ValavuoriSelänneGaten jäljiltä. Kiekkolegenda katsoi viisaaksi laventaa twiittauksiaan blogissaan. Ihan ensiksi haluan nostaa Karjala-lippistä Teemu Selänteelle, josta on kuoriutumassa yhteiskunnallinen vaikuttaja näin eläkepäivillä.

Seuraavaksi haluan naputtaa muutaman sanasen turhasta uhriutumisesta, toistemme ohi puhumisesta, asioista selvää ottamisesta ja niiden vahingollisesta yksinkertaistamisesta. Toisin sanoen, Selänteen ja meidän kaikkien olisi ihan himputin tärkeää erottaa toisistaan se, että saako oman mielipiteensä lausua ja se, että sen saa lausua, mutta että jos sanoo tyhmästi, niin saattaa saada kritiikkiä osakseen. Viime aikoina on näet toisteltu turhankin paljon sitä, että "minulla on oikeus sanoa mielipiteeni", kun on laukonut jotain aivan uunoa, ja sitten saapi siitä hyvästä saavillisen kakkaa niskaansa.

Näin loihe lausumaan myös Teemu Selänne, ikään kuin häneltä oltaisiin viemässä oikeus kertoa mielipidettään. Väännetään vielä oikein rautalangasta: kun sanot jotain ja joku sen jälkeen vaatiikin perusteluja tai aloittaa suoranaisen huutonaurun, niin se ei tarkoita sitä, että et olisi saanut sanoa mitään - vaan että sanoit jotain jäsentymätöntä, ellet suorastaan aivot sulattavan typerää. Kaikki mielipiteet eivät ole samanarvoisia, vaikka äiti sinulle näin on lohduttaakseen sanonut. Jos osaa perustella, on väittelypiireissä kovempi jätkä kuin jos vain aukoo turpaansa ja itkee päälle, että minullakin on oikeus.

Tämä ei onneksi ollut Selänteen blogikirjoituksen ydin, vaan se, että hän on huolissaan Suomesta ja turvallisuudesta. No, hienoahan se on, mutta kuten viimeksi eilen totesin, on yksi asia olla huolissaan ja toinen asia alkaa lietsoa hysteriaa. Selänteen huolen taustalla on ihan helvetin ymmärrettävä syy: ystävän lapsen joutuminen seksuaalirikoksen uhriksi. Karmaiseva paikka kelle tahansa, mutta ennen kaikkea uhrille itselleen sekä hänen lähiomaisilleen.

Se taas on toinen juttu, että ovatko nämä surulliset rikokset nyt tosiaan se oleellisin asia pakolaiskysymyksessä ja oikeuttaako se syyttömien ihmisoikeuksien polkemisen. Maahanmuuttokriitikkojen, eli suomeksi sanottuna rasistien mielestä kyllä, Selänteen mielestä ymmärtääkseni ei. Siksi olisikin tärkeää puhua yksittäisistä rikoksista yksittäisinä rikoksina, eikä pakolaiskeskustelun bonuskysymyksenä. Selänne kysyy myös, että onko se nyt jumaliste laitapeliä että raiskauksista tuomitaan puolet ehdonalaiseen. No, tämä ei toki päde törkeän raiskauksen kohdalla, josta napsahtaa aina ehdotonta. Yhtä kaikki, tämä on oman ja eittämättä massiivisen keskustelun aihe eikä liity sinänsä maahanmuuttoon. Suomen laki on käsittääkseni maamme eduskunnassa, ei Syyrian pakolaisleireillä raapustettu.

Maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden kannalta oleellisempaa on se, että millainen nalli napsahtaa, kun syyllistyy rikokseen. Selänne pohtii asiaa näin:

"Mielestäni on ilmiselvää, että rangaistus on kärsittävä. Rangaistuksen kärsimisen jälkeen rikoksen tulee vaikuttaa siihen, saako rikokseen syyllistynyt jäädä maahan. Rangaistuksensa kärsinyt tulee karkottaa Suomesta niin pian kuin se on mahdollista. Ymmärrän, että sodan keskelle ei ketään voida palauttaa, mutta heti olojen rauhoituttua karkottaminen tulee tehdä."

Järkevän oloista fundeeraamista. Ja kutakuinkin nykyisen järjestelmän mukaista. Toisin sanoen, mitä muuta kuin kovempia vankilatuomioita kiekkoveteraani tässä nyt peräänkuuluttaa, jää hivenen hämäräksi. Törkeään rikokseen syyllistyvä pakolainen karkotetaan maasta heti kun kotimaan tilanne sen sallii. Suomessa ei ole voimassa kuolemantuomiota, edes epäsuorasti. Raiskaajaakaan ei kansainvälisten sopimusten nojalla voi lähettää maahan, jossa hän kaiken todennäköisyyden mukaan pääsee hengestään.

Rasisteille ja muille kovan linjan veijareille asia on yhdentekevä. He edustavat mielipidettä, jonka mukaan yksilö - tai ainakin väärän värinen yksilö - menettää ihmisoikeutensa rikoksen tehdessään. Sivistys- ja oikeusvaltiossa taas  ei toimita näin. Kannattaa pitää mielessä se, että kun joku päättää tehdä esimerkiksi seksuaalirikoksen, ei repertuaarissa tämän jälkeen ole kuin huonoja ja vähemmän huonoja vaihtoehtoja. Kyse on enää siitä, että kuinka paljon yhteisöä voidaan suojella yksilön oikeuksien kustannuksella. Tämä pulma on vanha kuin taivas, eikä taatusti ratkea nykyisen pakolaiskriisin aikana.

Yleisen ilmapiirin kannalta ongelmallista on taas se, jos urheilustaramme laukovat blogeissaan asioita, jotka johtavat harhaan. Jos tavalliselle tallaajalle Selänteen blogin luettuaan syntyy käsitys, että mamu-raiskaajat pääsevät kuin koira veräjästä, on se pahimmassa tapauksessa mandaatti rasistiselle lainsäädännölle. Kun miettii millaista porukkaa hallituksessa tällä hetkellä istuu, ei ylilyöntien päätyminen valtakunnan lakiin ole täyttä utopiaa. On tärkeää viestittää, että kukaan ei Suomen lain mukaan selviä täysin rangaistuksetta ja pakolainenkin voidaan heivata maan rajojen ulkopuolelle, jos muiden kanssa eläminen ei onnistu.

Selänne heittää myös jotain sangen freudilaista:

"Ei voi olla niin, että antamamme turvan vuoksi Suomessa joudutaan pelkäämään rikosten uhriksi joutumista."

Tämä on juurikin se asian ydin, mistä tässä maahanmuuttajien rikollisuudesta meuhkaamisessa on kyse: pelosta. Tilastollisesti on todennäköisempää kuolla auto-onnettomuudessa, hukkumalla tai kaatumalla, kuin joutua ulkomaalaisen raiskaamaksi, mutta jäytääkö kansalaisia tällä hetkellä pelko tien päälle tai biitsille lähdöstä, kotona jakkaralle nousemista puhumattakaan? Ei tietenkään. Tuntematon pelottaa. Tässä tapauksessa en puhu kummallisen värisistä ja outoa kieltä puhuvista terroristi-raiskaajista vaan faktojen puutteesta, siitä että luullaan oikeuslaitoksen ja poliisin olevan toimettomana mamujen mellastaessa ja siitä, että kuvitellaan ylipäätään asian olevan yhteiskunnallisesti merkittävä uhka.

Maahanmuuttoon liittyy tukku haasteita, joista Suomessa opetellaan vasta keskustelemaan, mutta mikään niistä ei ole oikeuta muukalaiskammoa tai rasismia. Koska maahanmuutosta on muutoinkin aivan käsittämättömän vaikea saada aikaiseksi järjellistä dialogia, on mitä pöljintä sotkea siihen aihetta "Annetaanko raiskauksista riittävän kovia tuomioita ja jos ei, niin mitä sillä kovemmalla kurilla taas saavutettiinkaan?" - paitsi tietysti jos haluat pelata rasistien pussiin. Heille kun passaa vallan mainiosti, että kuin Pavlovin koiran tavoin, joka kerta kun kuulet sanan "mamu", ajattelet väkivaltaista seksuaalirikosta.

Rasistinen kansannousu ja sitten se todellisuus

Suomen nuorison kansallissosialistiseen larppaamiseen tulee suhtautua isällisesti: välittäen mutta typerää paskaa sietämättä.

Olin tuossa männäsyksynä pari kuukautta ulkomailla ja se toi virkistävää vaihtelua siihen ummehtuneeseen huoneilmaan jota on suomalainen "maahanmuuttokeskustelu". Jos käyttöliittymä sen sallisi, maalaisin nuo sitaatit tuohon klovninnenän punaisella ja sirkusteltan korkuisiksi, sillä keskustelun kanssa tällä Suomen tyhmin ihminen -kilpailulla on kovin vähän tekemistä. On ollut masentavaa lukea toinen toistaan vastenmielisempiä kommentteja, joissa oletettavasti peruskoulutuksen saaneet ja empatiaan kykenevät ihmiset toivottavat lähimmäisille tuhoa, kärsimystä ja kuolemaa. Jos ei pitäisi ilmiön mittasuhteita tiukasti vaaterissa, saattaisi ajatella, että Suomi on kovaa vauhtia luisumassa kohti totalitarismia ja uutta Lopullista ratkaisua.

Nyt kun mamuista, katupartioista, suvakeista sekä rajojen kiinni laittamisesta on mouhottu niin tappiin, että jäljellä ei ole kuin nokittelu absurdeimman typeryyden ejakuloinnissa, on helppo kuvitella, että tätä on todellisuus. Keskiverto-kansalainen, tuo arka päiväeläin, joka uskaltautuu mielipiteineen ulkosalle vain automarketin liepeillä sekä kotoisalla lenkkipolulla, kertoi kokevansa tulevaisuutensa turvattomampana kuin ikinä. Voisi epäillä, että pelon lietsonnassa on onnistuttu.

Kun media ei osaa tai uskalla kontekstoida, saati muistuttaa, että laitetaanpa nyt jäitä hattuun, niin ei ihme että hysteriaa on ilmassa. Asiantuntija saattaa toppuutella yksittäisessä jutussa, että pelko ei korreloi tilastojen kanssa (spoleri: ennakkotietojen mukaan vuonna 2015 sekä rikosten että hälytystehtävien määrä laski edellisvuodesta). Mutta jos samaan aikaan sadat otsikot kirkuvat spekulaatioita joukkoraiskauksista, niin ei tarvitse olla mediatutkija ymmärtääkseen, että julkisuus on jotain muuta kuin todellisuus.

Kun tähän sakeaan soppaan työntää fallisen kauhansa vielä valtakunnallinen julkimokin, alkaa mökin mummollakin jo hameenhelma tutista. Päivän uutinen on tv-juontaja ja urheilupersoona Aleksi Valavuoren "en ole rasisti, mutta..." -avautuminen Twitterissä, jota komppasi myös itse Teemu Selänne. Viimeksi mainittu vaatii kovempia rangaistuksia rikoksista sekä hyysäämisen loppua sillä argumentatiivisella painokkuudella, jonka vain Twitterin 140 merkkiä mahdollistaa. Voisin toki linkittää tähän läjän tutkimuksia siitä, kuinka rangaistuspelote on kovin huono keino rikosten ehkäisemisessä, mutta keskitytään hetkeksi sen sijaan siihen, mikä on vahingollista jääkiekkolegendojen ja oman elämänsä legendojen näennäisen koherenteissa julkilausumissa.

Yleensä ensimmäinen merkki siitä, että jokin on pahasti vialla, on tulla MV-lehden siteeraamaksi. En linkitä Valavuoren neronleimaksen saamaa MV-tribuuttia tähän, koska en halua ohjata nettiliikennettä kyseiselle ihmismielen jättömaalle, mutta toivon hartaasti Valavuoren itsensä pohtivan tällä hetkellä sitä, että hitto, mitähän tässä nyt tuli sanottua?

Analyyttisempi ajattelija saattaisi myös todeta sen, että Suomen velvoitteet Lähi-idän, Afrikan ja Aasian pakolaiskriiseissä eivät ole minkään yksittäisen puolueen, saati poliitikon, "ajamaa politiikkaa", vaan niitä määräävät kansainväliset sopimukset. Tässä mielessä Valavuoren kritiikin sapelista katkesi terä jo ensimmäisellä sohaisulla.

Vielä harhaanjohtavampaa ja vaarallisempaa on rinnastaa yksittäinen rikos kokonaiseen kansanryhmään. Twitter-purkauksen taustalla on tapaus, jossa neljää ulkomaalaista miestä syytetään suomalaisen naisen törkeästä raiskauksesta. Valavuori yrittää suojata sivustaansa viimeisessä kappaleessa, asetellessaan itsellensä marttyyrinviittaa totuuden kirkasotsaisena airuena, siihen tapaan että "Minut saa leimata ihan miksi haluaa. Olen vain huolissani bla bla bla.."

Tämän kaltaisella mutkien oikomisella ja loogisilla virhepäätelmillä ei liene yllätys, että rasisti on juuri se leima, mitä Valavuori tässä on pokkaamassa. Jos Valavuori, kuten kaikki muutkin suomalaisen naisen impeyttä puolustavat, olisi johdonmukainen vaatimuksissaan, niin rajan tuolle puolen tulisi kärrätä suomalaisen naisen vihollinen numero yksi: suomalainen mies. Ja Valavuoren logiikan mukaan myös hän itse, kuten myös Teemu Selänne, ja kaikki muut suomalaiset, ilmeisesti myös naiset ja lapset, ovat syyllisiä tähän rikokseen, joten rajat kiinni ja kovempia rangaistuksia kaikille!

Tähän pakollinen rautalanka: paheksun raivokkaasti ahdistelua, en hyväksy kenenkään raiskaamista, oikeuden syyllisiksi toteamille kuuluu Suomen lain mukainen rangaistus ja ulkomaalaisten rikoksiin syyllistyneiden kohdalla myös lopulta samaisen lain mukainen maasta karkoitus. Hämmästyttävää kyllä, järjestelmä toimii näin ilman rasistien mesomistakin.

Miksi julkimoiden hourehdinta on sitten vahingollista? Koske kuten jokaisten vaalien alla saamme aina todeta, jostain syystä julkkis-status tuo uskottavuutta myös asiakysymyksissä. On yksi asia, että lauma elämäänsä väsyneita katkeroita möykkää illat läpeensä kaupungintalon edustalla ja siitä kirjoittaa paikallislehti sekä muutama blogisti, mutta kun a-sarjan julkkis kommentoi b-sarjan mediapersoonan jorinoita ja siitä uutisoidaan valtakunnan ykkösmedioissa, niin se tavallinen, turvallisuutensa puolesta murehtiva kansalainen saa lisää vettä kauhukuviensa myllyyn.

Ja kun suuremmat väestönosat alkavat kuvitella, että hätä on tämän näköinen, niin järeämmät toimet alkavat tuntua kohtuullisilta, ja tie kohti kurjempaa tulevaisuutta on taas pykälän myötäisemmässä kulmassa. Pahaa tekevätkin ihmiset kuvittelevat usein olevansa hyvällä asialla. Tällaisina aikoina median tulisi erityisellä huolellisuudella ja peräänantamattomuudella murtaa vihapuhetta, myyttejä sekä disinformaatiota, mutta kuten usein on, tästä jäädään kauas, ja sitten pahoitellaan, vaikka rasistiset löysät ovat jo housuissa.

Perspektiiviharhaa synnyttää median ja lopulta meidän kaikkien sairaalloinen kiinnostus kaikkea äärimmäistä kohtaan. Kun joku on oikein väkivaltainen, umpimielinen, typerä tai törkeä, seuraa siitä kohua ja otsikoita. Ja jos ei ole tarkkana, alkavat lööpit omassa mielessä korvata todellisuuden.

Jotta totuus ei unohtuisi, niin laitetaan tätä "rasismin vyöryä" hieman parempiin mittasuhteisiin. Kokoonsa ja merkittävyyteensä nähden aivan tolkutonta mediahuomiota saaneen Soldiers of Odinin "isommat ryhmät" ovat poliisin mukaan kooltaan 5-15 henkeä. Tällä porukalla ei miehitetä edes neljää keilarataa.

Yhtä kohuttu Rajat kiinni! -liike on kerännyt Facebookissa 7600 jäsentä. Tämä on siis aktivismin laiskin muoto: kyllä, olen sen verran samoilla linjoilla tämän sivuston kanssa, että klikkaan tuosta "liity ryhmään". Mielenilmauksiin on vaivautunut paikalle joitakin kymmeniä ihmisiä. Vertailun vuoksi, Facebookin Vilkasta virkkausta -ryhmässä on yli 20 000 jäsentä. Tai jos aatepuolella halutaan pysyä, niin Suoman Amnestylla on yli 65 tuhatta tykkäystä.

Entäpä nyky-suomalaisen "en ole rasisti, mutta.."-ajattelun päähautomo Hommaforum. Rekisteröityneitä jäseniä sillä on hieman yli 10 tuhatta, siis noin 1,8 promillea väestöstä, jonka enemmistöä huomattavasti radikaalimpi, mutta myös pienempi Rajat kiinni! -ryhmä väittää edustavansa. Esimerkiksi jalkapalloon keskittyvällä Futisforumilla jäseniä on 52 tuhatta, lähes prosentti väestöstä. Väkimäärään suhteutettuna futisfanien mielipiteet maahanmuutosta ovat relevantimpia kuin yhdenkään edellä mainitun porukan.

Tämä ei tarkoita, etteikö rasististen hullujen väkivaltafantasioihin pitäisi suhtautua vakavasti. Jossain vaiheessa joku sivullinen todennäköisesti kuolee tai vammautuu. Myöskään maahanmuuttajien rikoksiin ei tule suhtautua vähätellen - mutta ei myöskään paisutellen. Tämän toistelu alkaa vain käydä vähän vanhaksi. Kuvitelkaa perämetsistä torille laukannutta mullilaumaa, joka vaatii kovaan ääneen, että Suomessa tulisi kantaa veroa. Kun heille yrittää selittää, että sitä on muuten tehty jo, ankarasti ja satojen vuosien ajan, jatkaisivat nämä änkyrät moikaamistaan kuin mitään ei olisi sanottu tai tehty. Olisiko tällaisen sakin paikka poliittisessa paneelissa vai pehmustetussa huoneessa?

Mikroskooppisen pieni, mutta kovaääninen lauma yrittää kovasti väittää, että maahanmuutto on hallitsematonta, kaikki eriväriset ovat raiskaajia ja katupartiot "tervetullut lisä" järjestyksenpitoon. Ja media pörrää tämän myrkynvihreän liekin ympärillä kuin koiperhoset. Toisin sanoen, Hitler-setä tulee ja tuomitsee, suvakkien tilinteon hetki koittaa kun kikkare osuus tuulettimeen. Voisiko järjissään oleva enemmistö yhteen ääneen nyt vihdoin todeta, että Hitler-setä ei tulekaan. Aleksi Valavuorta mukaillen: käsi ylös virheen merkiksi?