 |
| "Mustaa valkoisella ylös, valkoinen mustalla enemmän sivulle!", Suomen Vastarintaliike demonstroi ennen lain rikkomista. Kuva: Yle |
Ei viikkoa ilman natsihulinoita. Ralliviikonloppuna Jyväskylässä mellastettiin Suomen Vastarintaliikkeen toimesta. Pahoinpidellyksi tuli kolme ihmistä. Tapahtumaketjun oleelliset yksityiskohdat voi käydä lukemassa vaikka täältä.
Äärimmäisen ikävä, yksiselitteisen tuomittava ja paikalla olleille varmasti pelottava tilanne on kirvoittanut kahdessa vuorokaudessa jo valtavan määrän enemmän tai vähemmän painokasta tekstiä. Valtamedialta ei keskellä viikonloppua kannata odottaa kovin syvällistä analyysia siitä mitä tämä merkitsee ja mitä tarttis tehrä - eikä välttämättä kannata tulevina viikkoinakaan. Ihmettelyn kohteeksi ovat joutuneet lähinnä poliitikkojen vaisut reaktiot tapahtuneeseen sekä se, että mitä perussuomalaisten Olli Immonen seuraavaksi tekee.
(Jos et tiedä miten Olli Immonen liittyy natsien riehumiseen Jyväskylässä, voit lukea kursorisen selostuksen tähän mennessä tapahtuneesta tästä samaisesta blogista.)
Ilta-Sanomissa tutkija lausui itsestäänselvyyden, kun toimittaja sitä häneltä eittämättä tivasi: ääriliikkeiden väkivalta tulee jatkumaan satunnaisesti myös tulevaisuudessa. Äärioikeiston tuntija, Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tommi Kotonen on varmasti perehtynyt sisäministeriön teettämään tilannekatsaukseen ekstremismistä Suomessa vuodelta 2013, jossa hahmotellaan lintukotomme ääriliikeiden vaarallisuutta.
Pähkinänkuoressa voidaan sanoa, että äärioikeisto ja anti-fasistinen äärivasemmisto ruokkivat toisiaan ja kummatkin imevät vaikutteita kansainvälisistä, lähinnä eurooppalaisista, trendeistä. Koska sekä äärioikeisto että -vasemmisto ovat olleet Suomessa vaatimattomia kooltaan ja järjestäytyneisyydeltään, on myös ekstremistisen väkivallan esiintyminen maassa erittäin vähäistä. Vuoden 2013 ensimmäisellä puoliskolla ääriliikkeisiin jotenkin yhdistettäviä väkivallantekoja oli 30 kappaletta. Vertailun vuoksi mainittakoon, että edellisenä vuonna poliisin tietoon tulleita pahoinpitelyrikoksia oli noin 38 000 kappaletta.
Suojelupoliisikin on nostanut tapetille maan ainoan jokseenkin aktiivisen ja organisoidun ääriliikkeen, kansallissosialistiseksi itsensä määrittelevän Suomen Vastarintaliikkeen. SVL on vastuussa viikonlopppuisen tappelun lisäksi myös parin vuoden takaisesta, niin ikään Jyväskylässä tapahtuneesta, kirjastopuukotuksesta, Äärioikeisto Suomessa -kirjanjulkistamistilaisuuden yhteydessä.
Sisäministeriön selvityksessä Suomen Vastarintaliikeen muodostama uhka määritellään seuraavasti:
"SVL on järjestönä suhteellisen pieni, eikä kansallissosialistisen ideologian uskota saavuttavan Suomessa kovinkaan laajaa kannattajakuntaa. Tästä huolimatta SVL on organisoituna, demokratianvastaisena ja militanttina liikkeenä potentiaalisesti vaarallinen. Pienikin joukko asialleen omistautuneita ja suunnitelmalliseen toimintaan sitoutuneita ekstremistejä voi aiheuttaa yhteiskunnallisesti ja paikallisesti merkittäviä turvallisuusuhkia, joista todennäköisimpinä voi pitää eri vähemmistöryhmiin kohdistuvia väkivallantekoja ja heidän vihollisikseen kokemiensa henkilöiden uhkailua. Tällaisia voivat olla sellaiset julkisuudessa esiintyvät henkilöt, jotka avoimesti vastustavat järjestön tavoitteita tai edustavat järjestön näkökulmasta vääränlaista Suomea."Kukin tulkitkoon tämän analyysin miten tahtoo, mutta Suomen poliittisessa vasemmistossa on päätetty lähteä rakentamaan uhkakuvaa natsismin noususta. Vasemmistoliiton äänenkannattaja Kansan Uutiset ei säästele sanoissaan, kun SVL:n riehumisen jäljilta tehdään. trendisanaa käyttääkseni, tilannekuvaa. Itä-Turun Vasemmistoliitossa ollaan huolissaan kuinka äärioikeistolainen liikehdintää saa yhä näkyvämmin jalansijaa yhteiskunnassa ja luo pelkoa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen puolestaan iskee retorisen kaasun laudoitukseen, määritellen kesän 2015 "käänteentekeväksi".
"Rasismi on lisääntynyt ja jotkut jopa hyväksyvät sen. [...} Jokapäiväisiä, toinen toistaan hurjempia uutisia rasismista ja väkivallasta", Pekonen mouhoaa.
Mihin nämä analyysit perustuvat, jää epäselväksi. Sisäministeriön mukaan tilanne ääriliikeiden osalta on pysynyt vakaana ja marginaalisena. Sillä voidaan toki spekuloida, että millaisen määrän poliittisia pisteitä vasemmisto arvelee keräävänsä revitellessään natsien väkivaltaisuudella.
Jyväskylässä järjestetään tulevana keskiviikkona (5.8.) Helsingin malliin mielenosoitus "vastalauseena rasismia ja fasismia vastaan". Facebookissa julkaistun kokoontumiskutsun otsikkoon ei sinänsä ole mitään nokankoputtamista, mutta tapahtuman kuvauksessa maalataan tilannekuvaa, josta voidaan olla jo useampaa mieltä. Mielenosoituksen järjestää poliittiseksi järjestöksi identifioituva Yhdessä rasismia ja fasismia vastaan, josta on hankala löytää lisätietoja. Yhtä kaikki, kutsussa elämöidään natsien toiminnan yltymisellä, mikäli "heitä inhoavat eivät liity yhteen". Äärioikeiston hyökkäykset tulevat toistumaan kaupungeissa, joissa ei ole "riittävää vastarintaa".
Samanlaisella kaupunkisissi-retoriikalla revittelee myös Kansan Uutisten toimittaja Pontus Purokuru, joka valittelee sitä, että poliisi ei voi puuttua natsien toimintaan ennen kuin lakia on rikottu. Siinäpä ironiaa kerrassaan, että demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta esiintyvän vasemmiston taholta aletaan ehdottaa tiettyjen ryhmien profilointia, eristämistä ja jopa vangitsemista, ilman, että rikosta on tapahtunut. Tällaisia käytäntöjä kun löytyy lähinnä fasistisista ja totalitaristisista valtioista.
Purokuru on toki vaikerruksessaan oikeassa siinä, että on aina tragedia kun väkivaltaa tapahtuu ja sen ennaltaehkäisy on tärkeää, mutta kuten Benjamin Franklin totesi: "Ihmiset, jotka ovat valmiita luopumaan olennaisesta osasta vapauttaan saadakseen vähän turvallisuutta, eivät ansaitse kumpaakaan ja menettävät lopulta molemmat."
Jos olet jaksanut kahlata tekstiä tähän asti ja mietit nyt, että "jumalauta, ei vasemmisto tässä ole se ongelma vaan äärioikeisto", niin olet totta kai oikeassa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään mieltä, että alan kahlata tässä yhteydessä äärioikeiston väkivaltafantasioita tai muuta todellisuudesta ja demokratiasta irtautunutta möykkää. Tämän kirjoituksen vaatimaton tarkoitus on hahmotella niitä edes osittain koherentteja näkemyksiä, joita valtamediassa esiintyy.
Oli väkivallan ja politiikan trendi mikä tahansa, se on selvää, että maahanmuuton jatkuessa ja yhteiskunnan monimuotoistuessa myös ääriliikkeet saavat yhä enemmän käyttövoimaa. Jos Suomen Vastarintaliikeen terrori jatkuu vielä vuosia tai saa rinnalleen organisoituja jäljittelijöitä, myös anti-fasistinen ääriliike alkaa käyttää yhä kovempi otteita. Tästäkin huolimatta kansallissosialismi tai muu antidemokraattinen liikehdintä tuskin nousee marginaalista uhkaamaan yhteiskuntarauhaa.
Anti-fasistisen vasemmiston ehdotukset kuvitteellisen tai todellisen natsi-uhkan patoamiselle vaihtelevat herttaisesta naivismista peiteltyyn oman edun tavoitteluun. Suuret massat ja poliittinen keskusta pysyttelee taas hämmentyneenä hiljaa, vaikkakin väkivallan suhteen ollaan ehdottoman tuomitsevia. Yhtä ainoata temppua natsien pois taikomiselle ei tietenkään ole. Yhteisöissä itsessään piilee melkoinen määrä voimaa sanoa vahingontekijöille ei. Britanniassa kartoitettiin yhteisöjen ja viranomaisten toimintaa elokuun 2011 mellakoiden tiimoilta. Raportista löytyy kuvaava virke, joka kenties tavoittaa jotain oleellista: "Jos mellakoitsijat näyttivät mikä meissä on pahimmin pielessä, niin seuraavana aamuna tapahtunut kansalaisten tominta osoitti mikä meissä on parasta." Roskajoukon riehumisesta syntynyttä vahinkoa ryhdyttiin yhdessä siivoamaan.
Ekstremismiin voi reagoida monella tapaa, eikä yksikään keino oli vailla kääntöpuolta, oli se sitten ääriliikkeiden suoranaista eliminointia, eristämistä tai jotain muuta. Kuten spontaanit mielenilmaisut viimeisen viikon aikana ovat osoittaneet, yhteisöissä on valtavaa potentiaalia ja perustavanlaatuinen halu elää rauhassa ilman väkivaltaa. Yksi keino puuttua ääriliikeisiin on tarttua sen alkusyihin: etenkin muukalaisvihamielisyys ja anti-demokraattinen väkivalta kumpuu köyhyydestä ja kurjuudesta. Pitämällä vähäosaisista huolta pidetään samalla myös ääriliikkeet kurissa.
