Katsokaa tuonne, älkää tänne!

Media-maassa olisi kaikki hyvin, jos Ylen musta torni vain saataisiin kaadettua.

Hallitussirkuksen liepeillä oman karnevaalikojunsa pystytti sunnuntaina 10.5. Helsingin Sanomat, joka halusi muistuttaa kansalaisia suuresta pahasta Yleisradiosta ja sen kerta kaikkiaan epäreilusta rahoituksesta. Tai pikemminkin, Hesari kaivoi vekkulisti nyt tekeillä olevan hallituksen puolueiden näkemyksiä Ylestä, ja sai leivottua kasaan oikein kammottavan paakkelsin marinaa ja nillitystä. Summa summarum, Yleisradio tulee kaupallisten medioiden (kuten HS:ia kustantavan Sanoman omistaman tv-kanava Nelosen) tontille lähettämällä viihdeohjelmaa, ja kaiken lisäksi sillä on ihan liikaa rahaa.

Jutussa muun muassa liikenne- ja viestintävaliokuntaan johtanut kokoomuksen Kalle Jokinen paaluttaa, että "Kun taloudellinen tilanne on mikä on, niin ei voi olla yhtä tahoa, joka toimisi jollain tavoin muun yhteiskunnan ulkopuolella." Voi kunpa tässä oltaisiin johdonmukaisia! Todellakin, kun taloudellinen tilanne on mikä on, miten, Kalle Jokinen, perustellaan esimerkiksi yritysjohtajien palkkaennätyksiä keskellä ankeinta taantumaa? Keitä ovat todella ne kaikki, joita tämä talouskurimus ei tunnu milloinkaan koskettavan?

Joidenkin kansalaisten silmissä Yle-uutinen vaikuttaa hämmentävältä: eikö tässä nyt saatana vie ole tärkeämpiäkin asioita päätettävänä kuin alkaa vatvoa taas Yleisradion rahoitusta!? Semminkin kun se vasta nelisen vuotta sitten räätälöitiin uuteen uskoon. Vaikka Hesarin iso juttu saattaa sellaisen kuvan antaa, Sipilän, Soinin ja Stubbin ykkösprioriteetti tuskin tällä hetkellä on Yle, vaan tosiaan ihan se hallitusohjelman sorvaaminen.

Mutta mikäli historia toistaa itseään, ja miksipä ei toistaisi kuin politiikasta on kyse, hallitus eksynee aivan takuulla sivupoluille jossain vaiheessa - sanoisin viimeistään silloin, kun kolme Ässää huomaa, että eihän tästä kestävyysvajeen hoitamisesta ja sote-uudistuksesta tule tälläkään kaudella yhtään mitään. Siinä vaihessa voidaan kaivaa ne kuivatut poliittiset lillukanvarret kirjan välistä ja alkaa liottaa niitä populismin ja helppojen päätösten vedessä. Perinteisesti näitä ovat olleet muun muassa alkoholiveron räplääminen, edellä mainittu Ylen kyykyttäminen ja erinäiset henkilökohtaiset skandaalit. Teuvo Hakkarainenkin on varmasti jo lähtötelineissä.

Toisin sanoen, tässä esitellään silmänkääntötemppuja kahdelta suunnalta. Hesari ja muu kaupallinen media eittämättä jatkavat itkuaan Ylestä, jonka syytä internet, muuttuva mediamaailma ja mediatalojen itseaiheutettu alennustila on. Hallitus taas turvautuu Ylen kaltaisiin, huomion toisaalle kiinnittäviin punaisiin ilmapalloihin siinä vaiheessa, kun meno alkaa realiteettien suossa hyytyä. Ja mikäs siinä, sillä iso osa kansasta tuntuu menevän sukkana halpaan: Hesarin Yle-kantojen rummutusta kovin harva älyää kyseenalaistaa jutun kommenteissakaan, vaan lähtee riekkumiseen mukaan. Näkemysten älyvapaa värikkyys on tuttua internettiä ja niistä on helppo myllyttää jatko-juttuja, jos on hidas uutispäivä.

Toisaalta, perussuomalaisilla on valmiina taivaalle karkaamassa ihan itse puhallettu punainen ilmapallo. Tänään aletaan vääntää hallitusneuvotteluissa EU:sta ja maahanmuutosta, joita koskien armollisen hallituspuolue-kandidaattimme näkemykset ovat lähempänä internet-laatua, kuin vakavaa valtiomiestason pohdintaa. Suomi saattaa olla pinteessä, mutta ainakin sirkus jatkaa esityksiään vielä seuraavat neljä vuotta. Ei muuta kuin hattaraa naamariin!