Maitolitra, pätevyyden mitta

Ihmisen pätevyyttä mitataan nykyään tällä.

Mistä tietää, että eduskuntavaalit ovat lähestymässä? Siitä että poliitikoilta aletaan tentata elintarvikkeiden hintoja. Keskiviikkona (21.1.) leikissä kunnostautui Ilta-Sanomat, mutta liekö valtakunnan mediaa, joka ei olisi jossain vaiheessa jotakin vaalitaistoa yrittänyt saada poliitikkoa kiinni housut kintuissa, vai pitäisikö sanoa hintalaput silmillä.

Vielä kun joku osaisi perustella, että miksi on niin ehdottoman tärkeää, että kansanedustajat tietävät paljonko litra maitoa tai pussi leipää maksaa, kun ei sitä tiedä sentin tarkkuudella tavallinen tallaajakaan. Itsekin ostan maitoa joka kauppareisulla, mutta en muista sen hintaa. Olen siis ilmeisesti elitisti.

Toki jos edustaja arvelee maidon maksavan kaksi senttiä, saattaa vajaan kuuden sadan euron työttömyyskorvaus alkaa tuntua kovin ruhtinaalliselta ja tuollaisia jättipotteja onkin jo helpompi leikata. Tai jos maitolitran hinta on kansanedustajan mielestä 300 000 euroa, niin lienee syytä huolestua päättäjien todellisuudentajusta ylipäätään.

Mutta jos kansanedustaja veikkaa Reissumiehen hinnaksi kaksi-kolme euroa (oikea hinta 54 senttiä) ja siitä Ilta-Sanomat repii otsikon "Kansanedustajat aivan ulalla", niin onko demokratiamme kriisissä? Kuinka moni tavis tietää Reissumiehen hinnan. Voiko kansakin olla aivan ulalla?

Median logiikan mukaisesti naapurin jorman kognitiivinen kuutamouinti ei ole kiinnostavaa. Sopivaa uutisdraamaa saadaan siitä, jos kansanedustaja tai toimitusjohtaja ei käy itse kaupassa ja ei siksi tiedä peruselintarvikkeiden hintoja, koska se kertoo vieraantumisesta ja ylimielisyydestä. Nöyrä johtaja leikkaa kupongit talteen ja hyödyntää Markan talon kampanjat: tusina rukkasia vitosella, kyllä tuli tarpeeseen.

Maitolitran hinta on tavismaisuuden litmustesti, jota kysytään niin poplaulajilta kuin puoluejohtajiltakin. Yritysjohtajilla on usein parempaakin tekemistä kuin notkua pänttäämässä hintoja Alepan kylmähyllyllä, kuten johtaa sitä yritystä, mutta silti julkisuudessa kaikkien perusaskareiden pitää olla hallussa.

On selvää, että yhteiskunnan huipulla olevat ovat vieraantuneet tavisten arjesta aivan kuten taviksille valtion johtaminen on vierasta. Vai pitäisikö tasapuolisuuden nimissä siivoojilta ja LVI-asentajilta ryhtyä tiedustelemaan, että "mikä on Suomen valuuttaosuus Euroopan vakausmekanismissa, ai kolme miljoonaa, ai kauhia, kansahan on ihan ulalla!!"

Se, että ei ole tullut jonotettua Lidlin tarjous-bratwurstia, ei tarkoita sitä, etteivätkö esimerkiksi kansanedustajat keskimäärin osaisi tehdä rationaalisia päätöksiä. Toiset toki ovat rationaalisempia kuin toiset. Se on jo eri juttu, että miten ihmeessä kansanedustaja kykenee tekemään informoituja päätöksiä niin alkoholimainonnasta kuin sote-uudistuksesta kuin rakennusten energiatodistustietojärjestelmistä. Tätä varten ovat toki avustajat, virkamiehet sekä asiantuntijat. Ja ainahan voi googlata. Mutta kaikkinensa tietotulva on massiivinen ja yhteiskunnan järjestelmät käyvät yhä monimutkaisemmiksi. Ei siis ihme, jos vaihtelevilla kyvyillä varustetut edustajat tekevät vaihtelevan hyviä päätöksiä.

Mutta jos järjestelmä ei toimi tai poliitikot ovat ihan oikeasti ulalla, ja tämä on muuten ihan oikeasti tärkeä kysymys, niin ei se maitolitran hintaa kyselemällä selviä. Tähän vaadittaisiin syvälle menevää ja perusteellista tutkivaa journalismia. Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen viimeisin yleisanalyysi suomalaisen poliittisen journalismin tilasta on vuodelta 2009. Siinä todetaan muun muassa näin:

"Viestimet päivittävät rooliaan markkinatilanteessa, jossa myynnin

paineet ja kilpailussa mukana pysyminen houkuttelevat pitämään esillä

ihmisiä kiinnostavia skandaaliaiheita. Uutiset kiertävät aikaisempaa

nopeammin välineestä toiseen, ja kilpa siitä, mikä tiedotusväline onnistuu

ensimmäisenä tarjoamaan jatkokertomuksen seuraavan juonenkäänteen,

johtaa helposti skandaalin paisumiseen ja esillä pysymiseen. "

Mitä sinä muistat viime vuosien poliittisesta uutisoinnista: Räty-, Ailus-, tai Hirvisaari- tai jonkin muun kohun vai tietyn silmiä avaavan analyysin? Tai kenties maitolitran hinnan?