Journalismissa tunnetaan nyrkkisääntö, joka kuuluu siten, että jokaiseen otsikkoon, joka päättyy kysymysmerkkiin, voidaan vastata sanalla "ei". Englanninkielinen Wikipedia linkittää kyseisen maksiimin Betteridgen laiksi, englantilaisen teknologiajournalisti Ian Betteridgen mukaan.
Hän aivan oikein luonnehti kysymysotsikkoa toimittajan tavaksi kiertää se ikävä tosiasia, että jutun otsikko ja mahdollisesti myös itse juttu ovat hevonpaskaa, mutta se halutaan julkaista siitä huolimatta.
Reunahuomautuksena, Betteridgen laki, tai miksi ikinä tätä vanhaa periaatetta haluakaan kutsua, pätee vain tapauksissa, kun otsikon kysymykseen voidaan vastata joko "kyllä" tai "ei".
Tämä ei silti estä mediaa julkaisemasta päivittäin juttuja, jotka kerjäävät lukijan huomiota väitteillä, jotka ovat enemmän tai vähemmän räikeää vedätystä. Kohusaarnaaja esiintyy Olympiastadionilla - tapahtuuko mystisiä ihmeitä? Matti Nykänen tänään kuudetta kertaa naimisiin - toinen Piia toden sanoo? Lihansyönti vähentynyt - syynä terveystietoisuus?
Pahimmillaan verhotaan kysymykseksi asioita, joita ei koskaan voisi esittää väitelauseissa, lievimmillään kysymys on löysää spekulaatioita asiassa, johon ei ole aikaa tai kompetenssia paneutua.
Maakuntalehtien verkkosivuilla kysymyskikkailuun onneksi törmää harvemmin, joten samalla kysymysotsikointia voisi kai pitää eräänlaisena viihdeuutisoinnin litmustestinä: viliseekö tämä verkkosivu kysymysotsikoita? Emme siis ole lööppimedia.
Tämä ei suinkaan tarkoita, että esimerkiksi iltapäivälehtien sisällöt olisivat köykäisemmin tehtyjä tai että sanomalehtien verkkosivuilla juttuihin paneuduttaisiin enemmän, vaan puhtaasta sensaatiohakuisuudesta, jota maakuntalehdistö välttelee uskottavuuden menettämisen pelossa.
Toinen laiskan journalistin keino sanoa asioita, jotka faktoja tarkistamatta eivät ole julkaisukelpoisia, on laittaa asia sitaatteihin. Suomessa vieraileva kohusaarnaaja: "Rukouksen voima on todistettu tieteellisesti" Michele Bachmann: "Gays Pushing Laws Allowing Adults To 'Freely Prey On Little Children Sexually'"
Kun äärimmäinen, usein järjetön väite on sitaateissa, saadaan mehukas otsikko, joka pakottaa lukijan tarkistamaan, että mikä latvaroso siellä huutelee. Tässä vaiheessa toimittajan olisi syytä journalistin ohjeiden mukaisesti pysyttäytyä totuudessa, eli valottaa, mikä latvaroson huutelussa on pielessä.
Liian usein tässä ei onnistuta tai odotetaan lukija itse tajuavan, että näinhän se ei ainakaan ole. Toimittajan olisi kuitenkin syytä toimittaa, eli jäsentää ja tiivistää ne seikat, miksi sitaatti on potaskaa. Kun se on siis potaskaa. Kaikki sitaattiotsikot eivät suinkaan ole syvältä helvetistä, vaan parhaimmillaan tiivistävät haastattelun tai jutun juonen.
Otsikoinnista nillittäminen on sinällään journalismin lillukanvarsia. Asian ytimessä ollaan vasta itse leipätekstissä ja on toki niinkin, että yleisö oppii lukemaan otsikoita kohtuullisen lyhyellä perehtymisellä. Katso kuvat -kikkailu vie vain yhden pysäkinvälin. Sitten on tehtävä uusia eväitä ja toivon mukaan uutisleipäsiivujen välissä on myös asiajournalismin tanakkaa lauantaimakkaraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti