Iltapäivälehdille sekä mielensäpahoittajille on ollut viime päivinä herkkua tarjolla. Ensin helsinkiläinen isä hylkäsi kaksi lastaan rautatieasemalle ja pian sen jälkeen texasilaisen, metsästystä harrastavan cheerleaderin tiedettiin poseeranneen kuvissa kaadetun afrikkalaisen suur-riistan kera. Jälkimmäisesta uutisesta Iltalehdellä irtosi vielä jälkilöylyt uutisen muodossa "Cheerleaderin järkyttävistä Facebook-kuvista nousi raivo".
Tapauksilla ei ole mitään tekemistä keskenään, mutta niiden aiheuttamalla reaktiolla sitäkin enemmän. Internetissä kaikkea liikkuvaa kommentoiva kansanosa on ilmaissut sakeaa tuohtumusta kummankin henkilön kohdalla. Iltalehden FB-seinältä saa lukea sellaisia terveisiä cheerleaderille, kuten että "tervemenoa elävältä leijonien raadeltavaksi", "ämmä", tyhmä", "bitch, "seuraava luoti vois osua tuota vitun bimboa omaan päähänsä" ja niin edelleen. Lapsensa hylänneelle isälle puolestaan on kirjoitettu sellaista kuten "halveksuttava elukka", "paskaläjä", "törkeyden huippu", "kusipää" ja rahtusen rakentavammin "tapaamisoikeus pois" ja sitä rataa. Saatte varmasti käsityksen palautteen luonteesta.
Rautatieaseman tragedia on toki tapauksena vastenmielinen ja surullinen. Metsästävän cheerleaderin tapaus taas monisyisempi: kyse kun on myös riistanhoidosta, ei siis ensisijaisesti länsimaisesta turhamaisuudesta ja verenhimosta. Mielenkiintoista on myös se, että rikos on ilmeisesti raskaampi, koska tekijänä on nainen ("tosi kylmä ihminen naiseksi", kommentoi eräskin). Olisi toki rohkeaa olettaa, että nettikeskustelussa operoitaisiin aivojen kehittyneemmillä osilla ja ehkä juuri siksi näissä möläytyksissä on jotain freudilaisen paljastavaa. Vaikka tasa-arvoa on ajettu toistasataa vuotta, ei joidenkin asenteissa ole tapahtunut radikaalia kehitystä. On edelleen miesten töitä (kuten tappaminen) ja naisten töitä (cheerleading). Näitä ei tule sekoittaa.
Nettiraivossa on jotain kerrassaan kummallisen kiehtovaa. Mikä saa ihmiset suoltamaan postaus toisensa perään läpeensä toisteista myrkkyä? Mikä on se psykologinen vaikutin, motiivi, joka saa ihmisen kirjoittamaan esimerkiksi "Törkeää käytöstä aikuiselta mieheltä!". Kyllä, törkeää on. Tämä lienee kaikille selvää, kuten myös se, että ihmisruumis käynee verkonpainoksi ja saunan takana on tilaa. Kokevatko kirjoittajat edistävänsä eroperheiden lapsien asemaa mölyämällä netissä? Vai onko kyse puhtaasti siitä, että sapettaa niin vietävästi ja jotainhan tässä on nyt ääneen täräytettävä? Tai ehkä on vain mukavaa olla osana joukkoa, vaikka nyt sitten lynkkausjoukkoa.
Entä miksi mielipiteet tiivistyvät niin usein ala-astemaiseen huuteluun? Miksi niin harva kommentoimaan ryhtynyt ei näe edes sitä vaivaa, että kirjoittaisi jotain jäsennellympää kuin "idiootti" tai "kusipää"? Ehkä siksi, että he, joilla otsalohko kontrolloi paremmin aivoissa syöksähteleviä impulsseja, välttävät muutoinkin turhaa huutelua. Heitä saattaa sen sijaan kiinnostaa keskustelu metsästyksen merkityksestä ekosysteemeissä tai lapsiin kohdistuva välinpitämättömyys yhteiskunnallisena ilmiönä. Näissä on vain se persanan masentava puoli, että niistä saa harvemmin hyvin otsikoita. Kansan raivo tarvitsee sukupuolen ja iän, mehukkaita detaljeja ja parhaimmassa tapauksessa Facebook-kansalaiskampanjan kaivaman nimen, jolle syytää tappouhkauksia. Ja tässä lehdistö toimii auliina yleisön palvelijana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti