Tapaus Laura Räty eli kuinka muuttua uhripapittaresta uhriksi

Kun Merja Ailusta (oik.) oltiin taluttamassa toimittajien tulituskomppanian eteen, oli ministeri Laura Räty seremoniallisessa roolissa. Nyt on Rädyn vuoro ottaa vastaan kohuotsikoiden täysilaidallinen. Kuva: Yle

Mediassa on tehty viime viikkoina taasen tikusta asiaa, tällä kertaa ministeri Laura Rädyn sanomisista ja tekemisistä. Taustalla jylläävät isot kysymykset yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, mutta niihin ei päästä sillä medialla ja kansalla on liian kiire vetää kahvipöytäpullaa väärään kurkkuun epäoleellisuuksien osalta.

Laura Räty siis erehtyi elokuun lopulla ihmettelemään Verkkouutisten haastattelussa, joka koski Sdp:n budjettiin esittämää ns. lapsivähennystä, että kuinka moni suomalalainen ansaitsee alle 2100 euroa. Lausahdus, jonka sinänsä voi tulkita vain retoriseksi kysymykseksi siitä, että kuinka suurta osaa kansasta kyseinen muutos verotuksessa avittaisi, muuttui elitistisen ja todellisuudesta vieraantuneen poliitikon köyhien pilkaksi: mitä, tienaako joku Suomessa alle 2100 euroa???

On todennäköisesti niin, että Rädyn kaltaisilla yhteiskunnan ylätasolla herrojen tuolileikkiä harrastavilla menestyjillä ei ole kovin realistista käsitystä kansalaisten arjesta, mutta Verkkouutisten sitaatti ei siitä ole kovin hyvä esimerkki.

Kun Laura Räty oli nyt saatu kunnolla skandaalihaulikon jyvälle, ei kulunut kauaakaan, kun jo heinäkuussa Taloussanomien noteeraama yhtiöjärjestely nousi valokeilaan. Valtiontaloudesta huolta kantava kokoomuslainen kampittaa itse valtiontaloutta väistelemällä veroja! Kyse oli siis siitä, että Laura Räty lääkärin tointa harjoittaessaan ei nostanut palkkaa, josta maksetaan tuloveroa, kuten kunnon protestantin kuuluu, vaan kierrätti rahansa holding-yhtiön kautta, kuten alalla on Rädyn puolustuksen mukaan tapana. Tai kuten hän herkullisesti asian ilmaisi Taloussanomien kesäisessä jutussa: "On normaalia, että ihminen voi omistaa yhtiön."

Hupaisinta kuviossa on se, että rahan kierrättäminen holding-yhtiön kautta tulee kannattavaksi vasta, kun yritys on kerännyt niin suuren pääoman, että pienikin prosentti verottomia osinkoja on huomattavaa tuloa. Rädyn tapauksessa eli vuosina 2007-2011 tuo sallittu verottomina osinkoina nostettu osuus oli yhdeksän prosenttia. Tätä ennen voitosta on luonnollisesti maksettu yhteisövero, joka tuolloin oli 26 prosenttia. Muistutettakoon vielä, että normaalisti nostetuista osingoista maksetaan tuloveroa.

Niitäkin on, jotka todella onnistuvat holding-yhtiö-kikkailuissaan ja välttävät tuhansien eurojen verot, mutta Uuden Suomen laskelmien mukaan Rädyn saama hyöty on ollut olematon. Suomessa merkittävästi alhaisemmin verotetulle ansiolle pääsy lienee jokseenkin mahdotonta. Holding-yhtiöitä käytetään pääomien turvapaikkoina, mutta tavalliselle palkansaajalle niiden kanssa puljaamisesta voi olla jopa haittaa. Tämän pohjalta Rädyn kikkailu ei vaikuta niinkään velvollisuuksien väistelyltä kuin turhalta ja jopa typerältä.

Jos näin kerta on, niin mistä ihmeestä tässä kohistaan? Kenties siitä, että toimittajat eivät ymmärrä koko asiaa ja pystyttävät kohuotsikoita purukumista ja narusta. Ja myös siitä, että kansa ei tunne asiaa riittävästi, jotta osaisi kyseenalaistaa lukemaansa. Ja onhan nyt poliitikkoja kertakaikkisen kiva grillata, kun ne tekevät jotain paheksuttavaa - sillloinkin kun eivät ole tehneet.

Se mistä tässä pitäisi sen sijaan kohista ja alkaa tutkia, on Räty-kohun uutisoinnin sivulauseissa pomppinut nimitys- ja tuolileikki. Tarkemmin sanoen se, kuinka kohutun ja erittäin lyhytaikaisen Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen pyövelinä toiminut Räty nimitti samaan toimeen parhaan kaverinsa isän, Jukka Männistön. Ja kuinka Räty itse nousee eduskuntaan, kun hänen viransijaisekseen Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi nousee samainen paras kaveri, Lasse Männistö. Iltalehden Tommi Parkkonen väittää, että sekä Rädyn nostaminen sosiaali- ja terveysasioista vastaavaksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi että Jukka Männistön nimittäminen Kevan johtoon olisivat tapahtuneet kelpoisuusvaatimuksia alentamalla eli poliittisella pelillä.

Järjestelmä mättää, kun parhaat voimat eivät tule valituksi tehtäviin, vaan nimitykset tehdään puoluekirjan, pärstäkertoimen ja kaveriverkoston avulla. Ja jos näin on Kevassa ja Helsingin johdossa, miten on muualla? Kuinka suuri "suomalaisen ohjatun korruption" vyyhti paljastuisikaan, jos näitä kytköksiä alettaisiin selvitellä. Entä miten lähellä hätätilaa ollaan, jos suurista yhteiskunnallisista projekteista, kuten sote-uudistuksesta vastaa ministeri, joka puljaa tuottamattomilla holding-yhtiöillä, pyytää anteeksi kun ei ole tehnyt väärin, ei näe jääviysongelmia lähipiirin tuolileikeissä tai ole muutoin kyvykäs luotsaamaan maan tulevaisuuden kannalta kriitisen tärkeää projektia onnistuneesti eteenpäin.

Räty-jupakassa ei olla vielä päästy maaliin. MTV3:n politiikan toimittaja Timo Haapala nosti vielä yhden käsittelemättömän kysymyksen esille: Lasse Männistön siirtyminen kansanedustajasta Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ei ole välttämättä mikään läpihuutojuttu. Asia kun ei ole pelkästään Rädyn ja Männistön keskinäisellä, saunan lauteilla tehdyllä sopimuksella selvä. Eduskunnasta ei häivytä kuin kapakasta valomerkin jälkeen. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun lähtölupaa ei myönnetä, vaan edustaja joutuu täysimittaisesti täyttämään velvollisuutensa äänestäjiään kohtaan.