Kaverini tuumaili erään kaljanjuontisession lomassa, että satiirisivusto-yritelmäni eli tämä kyseinen Journalistinen algoritmi on jossain määrin viihdyttävää selailtavaa. Mutta koska tekstit ovat sepitteellisiä eli rujosti sanottuna hatusta vetäistyä hömpänpömppää, on ne liian helppo sivuuttaa internetin tietotulvassa.
En ajatellut kommentista kummoisia tuolloin, mutta päivänä eräänä havahduin tismalleen samaan seikkaan omalla kohdallani. Olen suuri uutissatiirin ystävä ja seuraan Facebookissa muun muassa The Onionin ja Lehti-lehden päivityksiä. Kuinka ollakaan, viime aikoina olen jostain syystä enää vain hymähdellyt sinänsä nokkelille satiiri-otsikoille, klikkaamatta ja lukematta itse juttua. Oi elämää! Jos en jaksa paneutua itseäni lahjakkaampien hupailuille, kuinka moni jaksaisi innostua omasta vaatimattomasta ajankohtaishuumoriblogistani? Etenkin jos on tähdellisempää luettavaa oikeiden uutisten muodossa tai vilkaistava vaikkapa Kardashianin siskosten uusimmat tissiperse-kuvat?
Tämän oivalluksen myötä vaihtoehtoja on kaksi: pistää blogi kiinni tai reivata jorinaa todelliseen maailmaan, sen kärjistetyn parodioinnin sijaan. Tai kolme, jos alkaisin ottaa omia tissiperse-kuvia, mutta en kerta kaikkiaan koe olevani valmis pornokeisariksi.
Koska vapailla, ja miksei työsuhteessakin olevilla toimittajilla on näinä päivinä suositeltua olla oma blogi, päivittäisestä spämmistä täyttyvä Twitter-kanava tai edes se vaatimaton verkkosivusto, ei Journalistisen algoritmin kuoppaaminen tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Lisäksi, mielenkiintoni oli herännyt: jos ajankohtaisten asioiden kommentointi tai mediakriittinen analyysi ei löytänyt ihanteellista muotoaan fiktiivisessä satiirissa, niin kenties ne toimisivat kolumninomaisempana pohdiskeluna. Ainakin kaverini oli tätä mieltä.
Toisin sanoen, Journalistinen algoritmi pyhitetään tästä päivästä lähtien media-analyysille (kuten: Kumpi on tehokkaampi "katso kuvat" -huudahdus, "Oho!" vai "Huh huh!"), journalismikritiikille (kuten: kepeät kesäjutut, toimittamisen syöpä) sekä viestintäalan murrokselle (kuten: päätoimittajien uusi muotivillitys pään pensaaseen työntäminen on syrjäyttämässä perinteisen laput silmillä kulkemisen, levikkien edelleen syöksyessä). Pysykää taajuudella tai siis laittakaa kirjanmerkkeihin.
Petja Savoila
Vapaa toimittaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti